Lasten ja nuorten henkinen pahoinvointi tuo työtä jo sadoille yksityisille perhekodeille. Viime viikolla perustettu Yksityisten perhekotien ja lastensuojelulaitosten liitto herättelee keskustelua alan monenkirjavasta tarjonnasta ja vakavista ongelmista.
Pulkkilan Ojantakasen perhekodin kasvatusjohtaja Tapio Siekkinen sanoo, että perhekoti on ensin elämäntapa, vasta sitten yritys. Rahaa on tultava sen verran, että palkat ja muut vastuut voidaan hoitaa, mutta sijoituspelin kohteeksi lastensuojelutyötä tekevä yritys ei hänen mukaansa sovellu.
"Tässä on pantava oma elämä täysin likoon", Siekkinen sanoo.
Täysi-ikäisyys harkintaan
"Valitettavasti on käynyt niin, että perhekoteja on perustettu tai niihin on sijoitettu rahaa helpon voiton toivossa. Joskus homma tarjouskilpailuineen muistuttaa entisajan huutolaismeininkiä. Silloin ollaan pahasti hukassa niistä periaatteista, joita haluamme liitossamme ajaa", Tapio Siekkinen tähdentää.
Yksityisten perhekotien ja lastensuojelulaitosten liiton puheenjohtaja, oululainen rehtori Tuomo Vilppola muistuttaa, että lastensuojelutyö muuttuu kokoa ajan haasteellisemmaksi.
"Lasten ja nuorten pahoinvointi ja ongelmaisuus on yhä monimutkaisempaa. Huumeet ovat valtaosalla perhekotien nuorista jotenkin mukana kuvioissa ja rikoksiin sotkeudutaan yhä nuorempina. Ala-asteikäisiä asiakkaita tulee jo paljon", Vilppola kertoo.
Vakava ongelma on jälkihuollon puute. Pahimmillaan vuosien työ ja kuntien hoitoon sijoittamat rahat valuvat hukkaan hetkessä, kun nuori täysi-ikäisyyden koittaessa riehaantuu vapaudestaan.
"Joku jää jo 17-vuotiaana odottelemaan vapautumistaan, joka ei sitten olekaan niin ruusuinen. Opiskelut saattavat jäädä kesken vielä lukion viimeisellä luokalla ja huono seura vie mennessään. Olisi harkittava, voitaisiinko perhekotiin tai muuhun lastensuojelulaitokseen sijoitetulle nuorelle antaa täysi-ikäisen oikeudet vasta sitten, kun hän on suorittanut keskiasteen tutkinnon", Tapio Siekkinen tuumii.
Hinta ratkaisee paljon,
laatu usein vähemmän
Kunnilla on mistä valita, kun etsitään paikkaa ongelmiin ajautuneelle nuorelle. Hinta ratkaisee paljon, laatu vain vähän. Hoitopäivähinnat ovat halvimmillaan noin 75 euroa ja kalleimmillaan yli 400 euroa.
"Kallein ei ole aina paras eikä halvin huonoin. Jos sijoituspäätöksen pohjana käytetään kriteeriä jossa hinta ratkaisee 80-prosenttisesti, ei varmasti löydetä nuorelle parhaiten sopivaa paikkaa", Siekkinen sanoo.
"Uusia talojakin tarvitaan yhä, mutta niiden vetäjillä pitää olla arvot ja ammattitaito kohdallaan. Tarvetta on etenkin vaikeimmille nuorille tarkoitetuille raskaan sarjan paikoille. Nyt tuntuu, että moni uusi yritys haluaisi asiakkaikseen vain sinisilmäisiä ja kiharatukkaisia lukiolaistyttöjä", Siekkinen heittää.
Kaikki eivät
sovi mukaan
Siekkinen ei syytä lääninhallituksia liian lepsusta lupakäytännöstä. Kun ehdot henkilökunnan osaamisesta täytetään - ainakin nimellisesti - on lupa perhekodin perustamiseen myönnettävä. Valvontaankin aikaa on käytettävissä liian vähän.
"Tätä liittoa on ollut perustamassa porukka, joka haluaa aidosti kehittää ja parantaa ennalta ehkäisevää ja korjaavaa lastensuojelua sekä jälkihuoltoa. Kaikki mukaan pyrkivät eivät välttämättä täytä näitä kriteereitä. Kun sellainen tilanne tulee eteen, haluamme keskustella siitä, mitä yrityksen toiminnassa pitäisi muuttaa", Siekkinen sanoo.
Uusi liitto kantaa huolta myös perhekotien työntekijöiden jaksamisesta. Perhekodin johtaja Auli Siekkinen sanoo, että alalla on tehty töitä 30 vuotta, mutta normaalisti eläkkeelle päässeitä ei juuri ole.
"Raskas työ jättää jälkensä. Vastuu on kova ja väkivallan uhkakin aina läsnä. Läheskään kaikki tapaukset eivät koskaan tule yleisesti tietoon."
Perhekoteja alettiin perustaa, kun huomattiin, että raskaan laitoshoidon tiellä ei voida jatkaa. Nyt on merkkejä siitä, että entinen tyyli valtaa alaa.
"Paikoin perhekodeissa on luovuttu oikeasta perhemallista, jonka ydin ovat isä ja äiti. Sen sijaan palkataan runsaasti ulkopuolisia työntekijöitä. Alkuperäinen perhekodin ajatus on vaarassa unohtua", Tapio Siekkinen pelkää.