Keväällä toteutuva pörssifuusio tekee suomalaisille yhä helpommaksi tehdä sijoituksia minne vain. Samalla yhtiöiden sijaintimaan merkitys hiipuu entisestään.
Monet pörssiyhtiöt toimivat jo nyt globaalisti, rajoista piittaamatta. Sillä on kääntöpuolensa, joita viime aikoina on nähty niin Kemijärvellä kuin Saksan Bochumissa. Talouden globalisaatio on silti väistämätöntä, ja on loogista, että myös sijoittajat seuraavat perässä.
Pörssikaupan ammattilaisille rajat ylittävä toiminta ei enää aikoihin ole ollut mikään ongelma. Piensijoittajille asia on toinen. Suomessa tilanne muuttuu, kun pohjoismaisen pörssin OMX:n, yhdysvaltalaisen teknologiapörssin Nasdaqin ja Dubain pörssin uusi yhteistyökuvio keväällä viedään käytäntöön asti.
Silloin suomalaissijoittajille avautuu suoraan kotimaasta ovi yritysten lukumäärällä mitaten maailman suurimpaan pörssiin.
1900-luvun alussa Helsinkiin rakennettu, Lars Sonckin piirtämä hieno jugendtyylinen pörssitalo on vajaan satavuotisen historiansa aikana nähnyt monenmoista. Enimmän aikaa se on ollut pienen eurooppalaisen maan kansallisena markkinapaikkana. Sitten omistus vaihtui pohjoismaiseksi, ja nyt entinen Helsingin pörssi on muuttumassa jo omistukseltaankin osaksi todella globaalia kenttää.
Sekä amerikkalainen Nasdaq että Dubain pankkiirit tavoittelivat pohjoismaista OMX-pörssiä itselleen. Kilpajuoksu muuttui viime syksynä yhteistyöksi, jossa dubailaiset saivat OMX-kaupan kautta itselleen viidenneksen Nasdaqista. Kaikki osapuolet vakuuttivat tyytyväisyyttään, ainakin julkisesti.
Mutta tämän myötä ratkesi myös Helsingin kauppapaikan kohtalo. Siitä tulee käytännössä Nasdaqin sivutoimipiste, kun tämä teknologiapainotteinen pörssi pyrkii omalla alallaan maailman kärkipaikalle - ja on sinne jo päässytkin.
Fuusion toteutumisen jälkeen menee vielä aikaa erilaisten käytännön esteiden raivaamiseen. Mutta ilmeisesti jo parin vuoden päästä on teknisesti samantekevää, haluaako joku oululainen sijoittaa rahojaan suoraan Technopolikseen tai Googleen, paikalliseen vai globaaliin pörssiyhtiöön.
Käytännössä voi olettaa, että sijainti ja läheisyys vaikuttavat ainakin useimpien piensijoittajien toimintaan. Suomen kotimarkkinoilla toimivat yritykset ovat tuttuja. Jos ulkomailta alkaa etsiä muita kuin maailmanlaajuisia brändinimiä, se tietää vaivannäköä ja ehkä turhaa riskinottoa. Lisäksi suomalaisosakkeiden markkinapaikka pysyy enimmäkseen Helsingissä.
Maailman osakemarkkinat ovat juuri nyt siinä tilassa, että piensijoittajien seikkailunhalu on vähissä. Kurssit ovat toistaiseksi todennäköisemmin laskevia kuin nousevia. Suomea koskevan pörssifuusion toteutumiseen tällainen voi olla hyväkin ajankohta. Ei ainakaan herkästi pääse syntymään sijoitushuumaa, joka herkästi johtaa virhearvioihin.
Uudistuksen kautta myös sijoittaminen suomalaisyrityksiin ulkomailta helpottuu, mutta kuten pörssiyhtiö PKC Groupin toimitusjohtaja Mika Kari Kalevan haastattelussa keskiviikkona totesi, pelkkä yhtiön näkyminen jollain listalla ei paljon asioita muuta. Yhtiöiden itsensä tehtävä on edelleen tehdä itseään tunnetuksi ja saada sijoittajia vakuuttumaan mahdollisuuksista.
Vaikka muutos ei enää vaikuta kovin radikaalilta, ero entiseen rajoitettuun Helsingin pörssiin on huima, eikä suuntaus tähän pysähdy. Samalla kysymys kansallisesta omistuksesta yhtiöissä ja sen merkityksestä muuttuu yhä vaikeammaksi.