Sveinn Palmeson pani elämää risaiseksi, kunnes asetelma kääntyi pari vuotta sitten. Nyt elämä repii puolestaan Sveinniä.
Tarina on Islannin talouden lähihistoriaa:
Parikymmentä kilometriä Reykjavikin ulkopuolella asuva Sveinn valmistui ekonomiksi vuonna 1991. Sen jälkeen hänellä on ollut taloushallinnon ja talousjohtajan tehtäviä useissa eri yrityksissä.
Kaikki alkoi mennä pieleen kaksi vuotta sitten, kun Reykjavikissa muun muassa Porscheja myyvä Bennis Auto -niminen yritys otti yhteyttä. Yrityksen omistaja halusi jättäytyi taka-alalle ja oli palkkaamassa toimitusjohtajaa ja talousjohtajaa. Sveinnistä tuli talousjohtaja.
"Sitten automyynti romahti. Meidän myyntimme laski kesällä jo ennen talouskriisiä 70-80 prosenttia. Omistaja päätti tulla takaisin töihin ja minut irtisanottiin. Jäin työttömäksi viikkoa ennen kuin Islannin kolme isoa pankkia menivät konkurssiin", hän kertoo.
"Olin mahdottomassa tilanteessa. Töitä ei ollut missään tarjolla. Toukokuussa viime vuonna ostin tämän hot dog -paikan tehdäkseni edes jotakin. Mutta ei tällä elä. Olen jo jonkin aikaa etsinyt töitä Norjasta."
Sveinn sanoo, ettei ulkomaille lähtemiselle ole oikeastaan vaihtoehtoa. Kiinteistöjen hinnat ovat tippuneet 40-45 prosenttia, ja hänellä on perheen asunnosta enemmän velkaa kuin sen arvo on.
"Kaiken lisäksi pankin antama vapaavuosi on päättymässä. Olen jo käyttänyt kaikki säästöni ja pakko yrittää jotakin muuta, että voi antaa perheelleni kunnollisen elämän. Onneksi edes terveys on vielä jäljellä", hän sanoo.
Helga Halldórsdóttirin ja hänen aviomiehensä Björn Traustasonin paritalossa parikymmentä kilometriä Reykjavikin ulkopuolella kaikki näyttää kuitenkin olevan kuten ennenkin.
Helga on saanut pitää työpaikkansa kemistinä lääkevalmistaja Actavisissa ja Björn virkansa valtion metsänhoitajana.
Velat eivät ole vieneet taloa pankille ja pariskunnan kaksi lasta voivat hyvin. Monia muita toissa vuonna syksyllä alkanut Islannin talouskriisi on kohdellut paljon julmemmin.
"Aika paljon tässä on silti meille tavallisille ihmisillekin tapahtunut. Verot ovat kiristyneet ja hinnat ovat nousseet hirveästi. Jokainen kruunu pitää laskea. Töissä kävi ammattiliiton virkailija, joka sanoi, että ostovoima on pudonnut vuodessa liki kolmanneksella", Björn sanoo.
"Talouskriisi ei näy suoraan, mutta voin vakuuttaa, että se tuntuu. Me emme ole koskaan olleet varsinaisia ulkomaanmatkailijoita, mutta nyt sellaisia matkoja ei voi ajatellakaan", Helga täydentää.
Talouskriisin vaikutukset näkyvät samalla tavalla, yhtä peitellysti, Reykjavikin keskustassa. Päällisin puolin kaikki on ennallaan. Kun pintaa rapsuttaa, huomaa muutoksen.
Kaupungin pääostoskadun Laugavegurin varrella ei ole silmiinpistävän paljon tyhjiä liikehuoneistoja kuten lama-aikana kaupunkien keskustoissa yleensä. Timanttikoruja tai muuta luksustavaraa ei kuitenkaan enää näy liikkeiden ikkunoissa kuten vielä vajaa kaksi vuotta sitten. Rolexit ovat vaihtuneet Omegoihin.
Kadulla ei myöskään enää näy yhtä paljon luksusluokan maastureita. Kaupungilla kerrotaan, että monet ovat myyneet ulkomaille Range Roverejaan, koska niitä tuhrittiin kaduilla. Islannissa oli vielä kaksi vuotta sitten maailman eniten loistomaastureita asukasmäärään suhteutettuna.
Reykjavikin keskustassa kohoaa kaksi monumenttia menneen menon symbolina. Hulppeaa musiikki- ja konferenssikeskusta rakennetaan laiskasti puolivauhdilla valmiiksi, kun muutakaan vaihtoehtoa ei ole.
Bisneskortteleiden korkea lasitorni, Höfdatorg Tower, on myös rakennettu päällisin puolin valmiiksi, vaikka alunperin se piti finanssikriisin iskiessä jättää kesken. Suunnitelmat muuttuivat, kun Reykjavikia alati tuivertava tuuli ujelsi ilman ikkunoita jätetyn pilvenpiirtäjän sisuksissa niin kovaa, että naapurit alkoivat valittaa.
Nyt lasit ovat paikallaan ja tornin kolmessa ylimmässä kerroksessa jopa vuokralaisia. Yksi niistä on muun muassa perintäasioita hoitava lakiasiaintoimisto.
Lähellä Helgan ja Björnin taloa sijaitsee puolivalmis asuinalue, jonka rakentaminen on keskeytetty rahanpuutteen vuoksi. Kukkulan rinteelle piti tulla satakunta paremman luokan paritaloa ja omakotitaloa, mutta vain harva on edes jonkinlaisessa asuttavassa kunnossa.
Monessa talossa ei ole kuin seinät ja katto, mutta esimerkiksi ikkunat puuttuvat. Tästä huolimatta muutamassa talossa asutaan jo, vaikka ympäristö onkin yhtä unohdettu rakennustyömaata.
"Oli pakko tarttua tilaisuuteen, kun sellainen kerran tuli. Tämä oli edullinen hankinta", vaimonsa ja neljän pikkulapsensa kanssa paritalon puolikkaaseen heinäkuussa muuttanut Jón Bjarni Jónsson kertoo.
Talo on kaikkea muuta kuin valmis. Esimerkiksi yläkerran parvekkeesta puuttuvat kaiteet. Ovikelloa ja muuta sen sellaista viimeistelytavaraa ei vielä asennettu. Pihapiiri on täynnä rakennusjätettä. Jos parintalon toista puolikasta asuttavaa tuttavaperhettä ei oteta huomioon, naapureista ei ainakaan ole haittaa.
"Tarkoitus on, että saamme tämän valmiiksi kesään mennessä. Talon toisessa päässä asuva ystäväni on kirvesmies. Me viimeistelemme tämän omin voimin", kalanjalostustehtaan pääinsinöörinä työskentelevä Jón Bjarni sanoo.
"Sitten kun rakentaminen aikanaan elpyy, nämä muutkin talot saavat asukkaansa. Tästä tulee hieno alue ja hyvä paikka elää."
Islantilaiset ovat joutuneet 15 viime kuukautta kuuntelemaan toinen toistaan pöyristyttävämpiä juttuja aikanaan kansallissankareiksi nousseiden finanssiviikinkien toimista ja touhuamisesta poliitikkojen kanssa.
Islantilaisilla finanssikeikareilla velka muuttui yhtäkkiä varallisuudeksi ja poliitikot sallivat sen tapahtua.
Mikään ei ollut keikareille pyhää. Yksi viikinkien suunnitelmista oli hankkia omistukseensa lähes koko Reykjavikin keskusta ja rakentaa siitä loistohotellien täyttämä turistiparatiisi, jonne tavallisella kansalla olisi ollut hyvin vähän, jos lainkaan asiaa.
Ensimmäisiä rakennuslupia asuintalojen purkamiseksi uusien hotellien tieltä oltiin jo laatimassa, kun finanssikriisi onneksi iski.
"On vaikea sanoa, ketkä ovat toisia syyllisempiä nykytilanteeseen. Olimme kaikki jonkinlaisessa hulluuden tilassa. Olimme ahneita ja ajattelimme vain rahaa ja sitä, mitä seuraavaksi ostaisimme. Sillä tavalla syyllinen on koko kansa. On vain hyvä, että olemme palanneet normaaliin tilanteeseen", Björn Traustason miettii.
"Mutta jos varsinaisia syyllisiä pitää etsiä, heidät löytää helposti. Syyllisiä ovat ainakin nämä finanssimiehet, joiden velkojen takia mekin olemme vaikeuksissa. Mutta syyllisiä ovat myös poliitikot, jotka eivät pitäneet huolta, että lainsäädäntö on kunnossa ja että sitä noudatetaan. Syylliset olisi etsittävä ja vietävä oikeuteen", Helga sanoo.
Nakkikioskia nykyään pitävällä Sveinnilla on myös varma mielipide finanssiviikingeistä. "He ovat gangstereita. Heidät pitäisi laittaa eliniäksi vankilaan. Moni on joutunut kärsimään heidän takiaan."
Sitä tuntuvat pelkäävän myös entiset finanssiviikingit, joista vain kaksi uskaltaa enää asua Islannissa. Heidän linnamaiset talonsa ovat tallella Reykjavikin suurlähetystökortteleissa, mutta taloissa ei ole enää elämää.
Finanssiviikinkien touhuja tutkii erikoissyyttäjä. Tutkintaan menee viranomaisten mukaan vielä ainakin pari vuotta.
Konkreettisimmin Islannin talouden romahtaminen näkyy ulkomaankaupassa ja valuutan arvossa. Ennen kriisiä yhtä euroa vastasi 70-80 Islannin kruunua. Nyt kurssi on noin 180 kruunua - ja olisi varmasti lähellä 300 kruunua, jos kruunu olisi vapaasti vaihdettava valuutta.
Ulkomaankauppansa Islanti käy tavallaan vaihtokauppana. Keskuspankki pitää säännöstelyllä huolen siitä, että jokaista maahantuotua bensalitraa, lihakiloa tai lääkettä vastaan on raha-arvoltaan vastaava määrä vientiä.
Kaupoissa säännöstely näkyy siten, että isompia tavaroita, kuten rakennustarvikkeita saa vain tilauksesta. Toimitusaika voi olla useita kuukausia.
Tavalliset ihmiset havaitsevat säännöstelyn yrittäessään ostaa vieraan maan valuuttaa. Rahanvaihdossa täytyy esittää matkalippu. Yhtä matkaa varten voi vaihtaa ilman lupaa korkeintaan puoli miljoonaa kruunua eli noin 2 800 euroa.
"Vaikka en ole edes lähdössä mihinkään, minusta tuntuu, että olen vankina omassa maassani", Björn Traustason tuumii.