Kaikkea on yritetty reilun 2000 vuoden aikana, aivan kaikkea. Mutta mistään ei ole ollut tilanteen rauhoittajaksi. Pieksämiset, kivittämiset, rähinä ja räiskintä sen kun ovat jatkuneet Lähi-idässä ikimuistoisista ajoista. Ei ole auttanut järkipuhe, ei pakkokeinot, ei uhkailu.
Eräs keino on jäänyt epähuomiossa käyttämättä: tavallinen nelijalkainen maatiaissika. Kukaan rauhanvälittäjä ei ole huomannut kurkistaa kaukaloon.
Jos hyvin käy, ja sekä luoja että allah suovat, niin ihrainen sika saattaa nousta ratkaisevaksi tekijäksi Lähi-idän rauhanprosessissa? Merkkejä on ilmassa.
Tähän väliin hieman eksegetiikkaa, uskonnon selitystä.
Vuosituhantisella kahakalla on kaksi osapuolta, juutalaiset ja islamilaiset. Molemmat pitävät sikaa epäpuhtaana eläimenä. Sikaa ei syödä suurin surminkaan.
Tästä on kumpaisellekin seurauksena käytännön pulma. Pääsy taivaaseen voidaan evätä, jos henkilö on nauttinut possusta valmistettua tuotetta tai hän on ollut suorassa kosketuksessa esimerkiksi sianrasvan kanssa.
Juutalaiset ja islamilaiset ovat uskontojensa velvoittamina ruokailleet siattoman pöydän ääressä kauan, joten heidän näkemystään porsaista on kunnioitettava.
Poliisi on Israelissa tullut siihen tulokseen, että islamilaisten tekemät itsemurhaiskut linja-autoihin voitaisiin ehkäistä, mikäli penkeille sijoitettaisiin sikoja säkissä.
Räjähdyksen mukana leviävä ihra kun saastuttaa iskun tekijänkin, jolta on näin tie poikki paratiisiin.
Ajatusta kannattaa jalostaa. Tehdään uskonnollisesta ruutitynnyristä oikea suursikala. Palestiinalaiset ja israelilaiset asettaisivat kerran päivässä pussillisen läskiä suojaamaan kotia, kahvilan terassia, katuviertä.
Henkivartijoina ei kulkisi kaapinkokoisia bodareita vaan possupahnue. Muurit ja betoniporsaat poistuisivat oikeiden röhkijöiden tieltä. Kukaan ei tohtisi panostaa dynamiittia, kun pamaus sataisi suikaloitua sianlihaa.
PETRI LAUKKA
petri.laukka@kaleva.fi