"Ei minulla ennen ole näin hyvää työkaveria ollut. Työmoraali on todella korkea, ikinä ei ole tarvinnut komentaa töihin", kehuu raahelainen Paavo Peisa, 65, suomenhevostansa, 12-vuotiasta ruuna Porreria.
"Metsätyö hevosen kanssa on mukavaa hommaa, kun leipä ei ole siitä kiinni. Parhaimmillaan ajamme puuta parikymmentä mottia päivässä, joskus minulla on lastaamassa vielä kaverikin."
Peisa on harrastanut metsätöitä Porrerin kanssa nyt jo puolenkymmentä vuotta. Aiemmin hän on ajanut hevosella puita joskus 1960-luvulla. "Työskentelin aiemmin metallialalla. Olisin alkanut harrastamaan tätä jo aiemmin, mutta silloin ei ollut aikaa. Nyt eläkkeellä on siihen hyvä mahdollisuus. Nyt vain nautin tästä hommasta."
Ennen Porrerin hankkimista Peisa ehti ajaa puita takavetoisella traktorilla, mutta käytännössä se oli aina joka paikassa kiinni. "Kerran työskentelin oikein kivikkoisessa maastossa ja silloin sain kipinän vaihtaa traktorin hevoseen. Se kun ei kovin herkästi jää kiinni."
Porreri tuli Peisalle kuutisen vuotta sitten, nyt Peisa on sen kuudes omistaja. Aiemmin sillä on ajettu muutama ravilähtö, mutta Peisa on tehnyt sen kanssa vain työhommia.
Lue lisää maanantain Kalevasta!