Aleksi Lappalainen, 23, edustaa AC Oulua kuudetta kauttaan peräkkäin. Hän on ollut välillä avauskokoonpanossa, toisinaan vaihtopelaajana, usein penkillä koko pelin ajan.
Periksiantamattomuus on palkittu, sillä kannattajien suosikki on noussut tämän kesän aikana vakiokokoonpanoon.
Sillä tiellä ollaan, Aleksi Lappalainen naurahtaa.
Laitapakki oli 18-vuotias, kun hänelle tuli illalla puhelu ja kutsu AC Oulun treeneihin. Ensimmäisissä harjoituksissa seuran silloinen urheilutoimenjohtaja Mika Nurmela ilmoitti: ”Allu pelaa meillä sitten loppukauden.”
Pelasi loppukauden, mutta pelasi myös seuraavan kauden, eikä loppua ole näkyvissä. Lappalainen edustaa AC Oulua jo kuudetta peräkkäistä kauttaan.
Miehet ympärillä ovat vaihtuneet, mutta Lappalainen on pysynyt.
Välillä avauskokoonpanossa, toisinaan vaihtopelaajana, usein penkillä koko pelin istuen.
Silti aina – valmentajien mukaan – harjoituksissa tasostaan tinkimättä.
Ennen tätä kautta hänelle oli merkitty 45 ottelua Ykkösessä. Niistä 26 oli avauskokoonpanon komennuksia. Lappalainen on joutunut taistelemaan, antamaan ottelusta toiseen näyttöjä ja monesti myös pettymään.
– Totta kai se on vaikea tilanne, kun itse odottaa ja haluaa pelata. Kun pelaan, haluan todella näyttää, jotta saisin enemmän minuutteja.
Joukkueurheilijat tunnistavat tilanteen: Takana on hyvä peli, mutta kun seuraava kokoonpano esitellään, nimi ei olekaan listalla. Se kirpaisee ja aiheuttaa pettymyksen.
– Joskus on tuntunut, ettei mikään riitä, hän myöntää.
Lappalainen ei kuitenkaan ole niitä miehiä, jotka myrtyneenä terrorisoisivat muuta joukkuetta mielipahallaan. Huumoria riittää, vaikka joskus pitkällä vierasreissulla se on ollut koetuksella.
– On vierailtu Valkeakoskella tai Helsingissä bussilla. Sitten on hävitty peli, enkä ole käynyt kentällä. Käteen ei ole jäänyt kuin parit ottelun aikana otetut lämmöt. Eli olen matkustanut katsomaan aitiopaikalta peliä, hän nauraa.
23-vuotias Lappalainen on Muhoksen miehiä. Urheilu on ollut perheessä aina läsnä.
Isä Mika Lappalainen voitti 1980-luvulla painissa juniorien Suomen mestaruuden. Pikkusisko Sofia Lappalainen pelaa salibandyä Rankkojen Ankkojen liigajoukkueessa.
Aleksi Lappalainen harrasti kesät jalkapalloa ja talvet salibandyä, kunnes vaihtoi isoveljensä Tuukan esimerkin innoittamana 12-vuotiaana OLS:aan. Harjoittelu muuttui ympärivuotiseksi ja muutamassa vuodessa laitalinkistä tuli kivikova laitapakki.
– Kun en varsinaisesti ole mikään kikkakone.
Muhos ei ole tunnettu jalkapallostaan, joten Ouluun lähteminen oli ainoa vaihtoehto. Lappalaisen vanhemmat tuntevat takuulla tien numero 22 jokaisen talon ja tienhaaran. Joskus lapsia on jouduttu kuljettamaan ristiin rastiin kahdella autolla.
– Lasten harrastamisen aika on vaatinut porukoilta ihan jäätävästi.
Peräänantamattomuus on nyt palkittu. Lappalainen on ollut kesäkuun lopusta asti AC Oulun avauksen mies kahta ottelua lukuun ottamatta.
Ottelua ottelun perään, minuutteja minuuttien jälkeen.
– Mielestäni minulla on ollut aina potentiaalia. Nyt olen päässyt näyttämään sen, kun olen saanut vastuuta. Jos olen pelannut yhden huonon ottelun, minun ei ole tarvinnut heti pelätä, etten ole seuraavassa pelissä kentällä. Se vie eteenpäin, kun saa pelata.
Lappalainen on aina ollut fyysisesti jämerä pelaaja, jonka vahvuudet ovat puolustamisessa ja vääntötilanteissa. Hänen on täytynyt pitää huoli, ettei näyttämisen halu aiheuta liiallista latausta.
– Voi olla, että joskus nuorempana oli sellainen tunne, että nyt ajan kentällä kaikki matalaksi.
Merkintä löytyy tilastoista tammikuun 28. päivältä 2017: Suomen cupin ottelu OPS:aa vastaan, 3–0 Aleksi Lappalainen.
Komeasti takakulmaan tykitetty maali on laitapakin uran ainoa osuma AC Oululle virallisissa otteluissa. Pääosin puolustaja pysyy visusti alakerrassa.
Kun hän tällä kaudella yritti nättiä vetoa ylänurkkaan, valmentaja Mika Lähderinne toivoi pelin jälkeen, että Lappalainen valitsisi seuraavalla kerralla vaihtoehdoksi esimerkiksi keskityksen.
Valmentaja voi antaa pelaajalleen sijoittamisvinkkejä kentällä, mutta kentän ulkopuolella kuvio kääntyy. Pelaamisen ja kauppatieteiden opiskelun lisäksi Lappalainen työskentelee noin 20 tuntia viikossa pankkiiriliike Alexandriassa.
Mihin nyt kannattaa sijoittaa? Lappalainen itse suosii pitkän tähtäimen indeksirahastoja.
Mutta jos haluaa rahansa moninkertaisena takaisin, ehkä sijoitus Lappalaisen tekemään maaliin on paikallaan.
– Maali kauden lopussa tärkeään paikkaan, Lappalainen myhäilee.
Heinäkuun puolivälissä AC Oulun tilanne näytti toivottomalta. Tehot takkusivat, tulosta ei tullut ja Ykkösen kärki meni menojaan. Joukkue pani tavoitteensa uusiksi, eikä liiganoususta enää puhuttu.
Sen jälkeen oululaisjoukkue on pelannut kymmenen peräkkäistä tappiotonta ottelua. 24 lisäpistettä ovat hivuttaneet AC Oulun askel askeleelta kärjen taakse.
Joukkue on pelannut jokaista ottelua kuin finaalia, ja lauantaina on jälleen samanlainen haaste edessä, kun sarjakärki KPV saapuu Raattiin. Kokkolalaisilla on viisi pistettä enemmän kuin isännillä, joten käytännössä vain voitto pitää AC Oulun jahdin hengissä.
Ykköstä on jäljellä enää neljä kierrosta.
– Tietty paineettomuus on jollain lailla näkynyt pelissämme. Puolustuslinja on pysynyt muuttumattomana ja hyökkäyspäässä on tullut tehoja. Pelin aikana on koko ajan luottamus, että tässä ei ole mitään hätää, AC Oulun laitapuolustaja Aleksi Lappalainen kiteyttää.
AC Oulun rakettimainen nousu starttasi heinäkuun lopussa juuri KPV-vierasvoitosta. Myös KPV on ollut syksyllä kovassa iskussa.
Manageri Matti Laitinen on satsannut Kokkolan ylpeyden liiganousuun monta vuotta isoja summia rahaa. Joukkueen rinki on tasokas ja laaja.
– Olemme aina pärjänneet KPV:tä vastaan. Luulen, että KPV:lla on nyt enemmän pelkoa ja meillä on luottoa. Toki meidän on pakko voittaa, mutta en koe pakkovoiton tunnetta, Lappalainen sanoo.
KPV:n pelin sielu on kesällä seuraan siirtynyt Sebastian Mannström. Kokenut kymppipaikan taituri on yhä hyvän liigatason pelaaja, jonka edellinen seura oli Stuttgarter Kickers.
Mannströmin tulo muutti KPV:n systeemiä. Hän uskaltaa pelata palloa pienessä tilassa väleihin.
– Hän pystyy yksilötaidoillaan muuttamaan joukkueen kuin joukkueen peliä. Hän on peluri divaritasolle. Mannström on pystynyt yhdistämään KPV:n keskikentän ja hyökkäyksen, AC Oulun päävalmentaja Mika Lähderinne näkee.
Joukkueen puolustus on jämäkkä kuten aina Jarmo Korhosen valmentamilla ryhmillä.
– Lauantaina on varmasti tila vähissä, Lähderinne otaksuu.