Turku Kasvanut kiinnostus poronhoitoalueisiin on tehnyt poromiehistä sivullisia omassa ympäristössään. Modernin metsätalouden, ympäristönsuojelun ja matkailun intressit ovat vieneet poronhoidon harjoittajilta vallan päättää omista asioistaan, toteaa Helena Ruotsala väitöstutkimuksessaan, joka tarkastetaan Turun yliopistossa lauantaina.
Kansatieteen alaan kuuluvassa väitöksessään Ruotsala on tutkinut poronhoidossa tapahtuneita muutoksia Kittilän Kyrön paliskunnassa ja Kuolan Luujärven poronhoitokollektiiveissa vuosina 1930-95. Hänen mukaansa valta on siirtynyt elinkeinon todellisilta harjoittajilta kirjoituspöytien ääreen. Kirjoituspöytäporonhoitoa ovat harjoittaneet muun muassa ne, jotka ovat osallistuneet ylilaidunnusta koskevaan keskusteluun tai päättäneet suojelu- ja petokysymyksistä.
Ruotsala uskoo kuitenkin, että poronhoito elinkeinona säilyy.
- Pelkästään taloudellisesti katsottuna tulevaisuus on epävarma, koska lihan kysyntä vaihtelee, mutta on muitakin kuin taloudelliset arvot. Poronhoitoa harjoitetaan myös sen sisältämien kulttuuristen ja sosiaalisten arvojen vuoksi.
Ruotsalan korostaa, että poronhoito elinkeinona vahvistaa koko perheen identiteettiä.
- Myös poromiesten lapset pitävät poronhoitoa tärkeänä, vaikka toimivatkin muissa ammateissa.
Poronhoidon kulttuurillisesta merkityksestä kertoo sekin, että vanhat poromiehet eivät eläkkeelläkään halua luopua poroista.
Naiset tulot entistä tärkeämmät
Nainen on perinteisesti ollut poroelinkeinossa taustahahmo. 1980-luvulta lähtien vaimon ansiotulojen merkitys perheen taloudessa on kuitenkin Ruotsalan mukaan noussut huomattavasti. Syynä ovat mm. Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuus ja Poro ja Riista Oy:n konkurssi, jotka romahduttivat poronlihamarkkinat.
Riittävän tulotason takaamiseksi poronhoidon rinnalle tarvitaan tulevaisuudessa entistä useampia sivuelinkeinoja, Ruotsala ennustaa.
- Syntyy jonkinlainen perheen monitoimitalous, jossa harjoitetaan useita elinkeinoja. Niistä ei välttämättä voi sanoa, mikä on pää- ja mikä sivuelinkeino, sillä niiden taloudellinen merkitys vaihtelee vuosittain.
Ruotsala pitää tärkeänä, että poliittisessa päätöksenteossa ja tutkimuksessakin poronhoitoa tarkastellaan kokonaisvaltaisesti ja koko perheen kannalta.