"Jos yhteishenkeä haetaan, niin hakkuiden jälkihoito on tärkeää", evästi Ivalon paliskunnan poroisäntä Viljo Huru metsä- ja porotalouden yhteistoimintapäivillä Ivalossa. Hakkuu- ja harvennusjätteiden poistaminen taimikoista sekä nuorista ja varttuneista kasvatusmetsistä nopeuttaisi niiden palautumista porotalouden käyttöön. Myös Ylä-Lapin hakkuiden ja porotalouden suhdetta selvittänyt Pirkko Saarela esitti hakkuutähteiden keruuta varsinkin tärkeiltä jäkälälaitumilta.
"Meillä on työvälineitä ja koneita mutta hakkuutähteiden talteenotto ei onnistu ilman ulkopuolista rahoitusta", vastasi Metsähallituksen Ylä-Lapin luonnonhoitoalueen metsätalouspäällikkö Pertti Heikkuri. Harvennusleimikoista kerättyä energiapuuta on myyty Ivalon lämpölaitokselle, kannattavuudessa tulee kuitenkin vastaan 70 kilometrin etäisyys lämpölaitoksesta. Esimerkiksi Muddusjärvellä energiapuu on tuottanut puolet siitä, mitä sen talteenotto maksaa ja kokonaisuutena korjuu on kannattamatonta. Inarissa kokeillaan myös sitä, että hakkuutähteitä saa hakea ilmaiseksi.
Saarelan esittämien toimenpiteiden vaikutus Ylä-Lapin hakkuusuunnitteeseen on kirjattu 13 000 kuutioksi. Heikkurin mukaan se vähentyisi kuitenkin tarkemmin laskettuna liki 17 000 kuutiota, minkä työllisyysvaikutus olisi yksi toimihenkilö- ja 6-7 metsurityöpaikkaa.
Ylä-Lappiinkin toivotaan yhteistoimintaa
Tilaisuudessa käsiteltiin laajemminkin Saarelan esitystä, mutta porotalouden toivomuksesta keskustelut käytiin suljettujen ovien takana. Poroisännistä Huru ehti kuitenkin jo haukkua sen täydeksi sudeksi ja Sallivaaran paliskunnan poroisäntä Oula Sara vaatia poromiehille hakkuukorvauksia petovahinkokorvausten malliin.
"Eteläisemmissä paliskunnissa toteutettu metsä- ja porotalouden yhteistoimintasopimus olisi hyvä Ylä-Lapissakin", arvioi Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja Pertti Viik. Heikkurin mukaan Metsähallitus olisi valmis toimintaa selkeyttävään sopimukseen. Viik kertoi kuitenkin ymmärtävänsä sen, miksi Ylä-Lapissa taistellaan talvilaitumista: alueen poromiehillä ei ole sivuelinkeinoja niin kuin etelämpänä Lapin ja Oulun lääneissä, vain muutamilla on jonkin verran matkailutuloja. Siksi porotalous on sitä kannattavampaa, mitä vähemmän se joutuu sijoittamaan talviruokintaan.
Mistä luppoa taimikoihin
Metsänkäsittelyn lyhytaikaiset vaikutukset jäkälän ja lupon määriin ovat selvästi kielteisiä, totesi tutkija Jouko Kumpula esitellessään kahta tänä vuonna valmistunutta tutkimusta. Valaistus-, säteily- ja tuuliolosuhteiden muutos vähentää voimakkaimmin käsiteltyjen alueiden luppoa vaikka mittavin vähennys tapahtuukin hakattavan puuston mukana. Käytännössä voimakkaimmin käsitellyt alueet menettävät merkityksensä luppolaitumina. Myös muiden talviravintokasvien määrä vähenee heti hakkuiden jälkeen mutta sitä korvaa heinien ja ruohon nopea lisääntyminen sekä jäkälän ja varpujen vähittäin parantuva kasvu.
Hakkuutähteiden haittojen vuoksi porot kaivavat talvella hakkuualueilla selvästi vähemmän kuin hakkaamattomilla alueilla. Varsinkin kevättalvella laidunten käyttö eroaa samankin paliskunnan alueella niiden runsauden, poronhoitotapojen ja lumiolosuhteiden eroavuuksien vuoksi.
Kumpulan mukaan metsän käsittelyyn tarvittaisiin menetelmiä, joiden avulla luppo saataisiin siirtymään jo varhaisessa vaiheessa emopuustosta taimikkovaiheen puihin. Ylitiheiden taimikoiden ja nuorten metsien harvennukset parantaisivat poroille tärkeiden metsälauhan ja jäkälän kasvua. Kumpulan mukaan metsä- ja porotalouden toimintoja tulisi kuitenkin jatkossa tarkastella entistä kokonaisvaltaisemmin.
Kaamasen porontutkimusasemalla valmistuneissa tutkimuksissa seurattiin metsänkäsittelyn vaikutuksia porolaidunten kasvillisuuteen ja laiduntamiseen vuosina 1997-2002 sekä metsänkäsittelyn vaikutusta porolaidunten käyttöön Ivalon paliskunnassa vuosina 1999-1002.