Porotalouden paremmat ajat näkyvät tilastojen ohella myös poromiesten olemuksesta. Takavuosilta tuttu ärhäkkyys puuttui Rovaniemellä alkaneesta Paliskuntain yhdistyksen edustajakokouksesta lähes tyystin. Poroparlamentti istui säyseissä tunnelmissa, ja moitteita esitettiin vain EU-hengessä kohteliain sanakääntein.
Muutama päivä sitten päättynyt poronhoitovuosi oli paras pitkiin aikoihin. Kesän ja talven säät takasivat poroille hyvin ravintoa, ja aikainen kevääntulo helpotti vielä vasontaakin. Odotukset tulevan syksyn teurastuloksesta ovat nyt korkealla.
Lukuja päättyneen kauden tuloksesta ei vielä ole, mutta jo edellisvuonna mentiin ylöspäin selvästi. Vaikka teurastavoitteesta jäätiin kymmenen tuhannen eläimen verran, nousi paliskuntien taloudellinen tulos yli kolmanneksen edelliskaudesta eli liki 3,2 miljoonaan euroon. Osin tulos tosin selittynee sillä, että suu- ja sorkkatautivaara keskeytti ettotyöt kesken kaiken. Suurimmat menosäästöt syntyivätkin poronhoitotöistä.
Alkaneen kauden tulos riipuu vielä säistä ja petojen verotuksesta, mutta toiminnanjohtaja Jouni Filppa on toiveikas. Hän uskoo paliskuntien tienestien asettuvan nytkin kohtuulliselle 3-4 miljoonan euron tasolle.
Kustannukset kuriin
Porotalouden suurimpana haasteena on elinkeinon saattaminen pysyvästi tuloskuntoon, ja se edellyttää lihantuotannon vakiinnuttamista 2,3-2,5 miljoonan kilon vuositasoon. Eikä sekään riitä, ellei kustannusten nousua samalla saada kuriin.
Varsinkin maastoliikenteen kustannukset, sekä kalusto että polttoaine, ovat kasvaneet hurjaa vauhtia 1990-luvun puolivälistä lähtien. Tähän piinaan ei löydy poromiesten mielestä helpotusta ilman valtion vastaantuloa. ”Polttoaineveron vapautus tai alennus muiden alkutuotantojen tapaan on elinkeinolle yli miljoonan euron kysymys”, Jouni Filppa huomautti.
Toinen suuri ongelma on poromiesten ikääntyminen ja elinkeinon vetovoiman säilyttäminen nuorten keskuudessa. Sukupolvenvaihdoksia vauhdittava luopumistukilaki päättyy vuoden vaihteessa, mutta viestit Helsingistä vakuuttavat, että lakia jataketaan ainakin vuoden 2006 loppuun asti.
Myel-vakuutettujen poroyrittäjien keski-ikä on jo 46 vuotta, ja nuorennusleikkaus edellyttää sukupolvenvaihdosten nopeuttamista. Viime vuosi antoi jo lupauksen paremmasta: joukkoon saatiin 25 nuorta poromiestä. Filpan mielestä sukupolvenvaihdoksia tarvitaan kuitenkin 30-40 vuodessa, jottei yritysluku putoa liian rajusti.
Nykyisten 1 350 ammattimaisen porotalousyksikön hupeneminen pyritään pysäyttämään noin 1 200:een vuonna 2006. ”Enempää ei kärsi menettää, muuten kärsijänä on koko maaseutu”, Filppa huomautti.
Korvauksia uudistettava
Porotaloudessa on pystytty viime vuosina moniin uudistuksiin, mutta petovahinkojen kanssa poromiehet kokevat jääneensä yksin. Poromiehiä rassaa jo petokorvauksille säädetty omavastuu, minkä lisäksi korvausrahoja syövät raatojen etsintäkustannukset. Paliskunnista kerätyt tiedot kertovat, että maastotyöt mukaan lukien ”omavastuu” on itse asiassa kolme kertaa suurempi kuin paperilla.
”Vaikuttaa siltä, että päättäjiltä puuttuu tahto hoitaa näitä asioita”, Paliskuntain yhdistyksen puheenjohtaja Timo Hannula moitiskeli. Poromiehet esittivät jo vuosi sitten, että ministeriö asettaisi työryhmän uudistamaan petovahinkojen korvausjärjestelmää, mutta ministeriö torjui ajatuksen, koska asioista tarvitaan sen mielestä enemmän tutkimustietoa.
”Jos tietoa kerran tarvitaan, niin miksei tutkimukseen satsata enemmän. Nykytekniikka radiolähettimineen antaisi siihen hyvät mahdollisuudet”, Hannula kyseli.
Poromiehillä on huoli myös edunvalvontansa tehosta aikana, jolloin kädet ovat niin täynnä muuta työtä. Jo pelkästään EU-byrokratiaan sovittautuminen on ollut raskas prosessi. Poromies ei enää rankan maastopäivän jälkeenkään voi asettua aloilleen, vaan illat on istuttava papereiden kanssa. Julkista sanaakaan ei näissä oloissa odota poroaidalla aina reipas hymypoika.
Sopimusta odotetaan
Pitkä ja kiivas kädenvääntö metsähallituksen kanssa on eteläisemmissä palkisissa helpottamassa. Paliskuntain yhdistyksen ja metsähallituksen yhteistoimintasopimus istuttaa osapuolet neuvotteluihin vähintään kerran vuodessa. Hakkuista ja metsänhoitotöistä sovitaan jatkossa paliskunnittain, ja samalla seurataan edellisvuoden sopimuksen toteutumista.
Metsähallitus joutuu kaavoittamattomilla porohoitoalueilla kysymään poromiesten kantaa myös maidensa myyntiin, vuokraukseen tai vaihtoon.
Sopimus ei kuitenkaan koske Ylä-Lappia, joka on poronhoidossa vähän oma maailmansa. Siellä tunteet käyvät yhä kuumina, mistä kertoo sekin, että alueen kiistojen sovittelijaksi on asetettu erillinen selvitysmies, Lapin TE-keskuksen johtaja Pirkko Nieminen. Sovittelu ei ole helppoa, sillä saamelaisalueella poronhoitoon liittyy myös tulenarka maaoikeuskysymys, joka on nyt oikeusministeriön ja valtioneuvoston käsiteltävänä.
Poroparlamentissa puhunut metsähallituksen toimitusjohtaja Jan Heino toivoi, että metsähallituksen ja paliskuntien yhteistyö etelämpänä edistäisi sopua myös Ylä-Lapissa. ”Näin päätöksentekokin voisi pysyä siellä minne se kuuluu eli paikallisissa käsissä”, hän huomautti.
Viime kädessä yhteistyön onnistumisen ratkaisevat kuitenkin ihmiset ja teot eivätkä järjestelmät. Tässä suhteessa Palojärven palkisen poromies Martti Sainmaa ilmoitti olevansa pettynyt. ”Onhan neuvotteluita hoitoalueen kanssa käyty, on syöty hyvin ja saunottu, mutta porolaidunten tila ei ole siitä parantunut.”