Oulu Poro kaupungissa oli erikoinen nähtävyys jo sata vuotta sitten. 1900-luvun alussa pororaidot eli porokaravaanit kulkivat vielä Kuusamon, Kainuun ja Oulun väliä.
"Pororaito keräsi kaupungin kaduilla aina uteliaan katselijajoukon ja vaati jopa järjestysvallan ohjausta", kertoo porotaloutta tutkinut entinen maaherra ja talonpoikaiskulttuurin dosentti J. Juhani Kortesalmi.
Porot toivat Ouluun lähinnä tervaa sekä joskus myös rautaa. Paluurahdiksi otettiin suolaa ja jauhoja.
"Ouluun tuotiin tervaa sellaisilta sisämaan tervahaudoilta, josta ei voitu kuljettaa tervaa vesiteitä. Kuusamolaiset pororaidot lähtivät kotoa tyhjin kelkoin, täyttivät ne Puolangan ja Suomussalmen tervanpolttajilla ja toivat kuorman Ouluun."
Yhden miehen pororaidossa oli tavallisesti 21 kelkkaa vetävää poroa sekä muutama raidon perässä ilman kelkkaa kulkeva varaporo.
"Pitkälle raitomatkalle ei koskaan lähdetty yksin, vaan 2-5 miehen seurueissa. Porot päästettiin illalla syömään ja koottiin aamulla. Se oli kovaa hommaa, johon tarvittiin useampia miehiä."
Oulussa viivyttiin yleensä vain muutama päivä.
"Poroja syötettiin Pyykösjärven ja Hiirosen kankailla. Lähellä kaupunkia ei voitu yöpyä, koska koirat olisivat säikytelleet porot karkuun."
Kortesalmen mukaan rahdin kuljettaminen poroilla loppui lähes kokonaan vuoteen 1914 mennessä.
"Silloin hevonen oli jo viemässä paikkaa vetojuhtana", Kortesalmi sanoo.