Marku Syväjärvellä, 78, on näyttää, mitä monella muulla käsityöntekijällä ei enää ole. Nippu poron selästä ja jaloista vedettyjä, puolen metrin mittaisia kuivattuja ja halkaistuja jänteitä ja niistä pureskelemalla ja pyörittämällä tehtyä suonilankaa. Sitä ikiaikaista, jota naispolvet ovat asutuksen pohjoisilla äärirajoilla aina käyttäneet. Koko sen ajan, kun poro on pitänyt ihmisen hengissä antamalla tälle ruoan, vaatteet ja kengät.
Millään muulla langalla Marku Syväjärvi ei ole koskaan nutukkaita eli karvakenkiä ommellut ja aina käsipelillä, koneista kun ei tykkää ollenkaan. Suonilangan teko vain on yllättävän kovaa puuhaa. "Sitä saa hampaat kipeänä vedellä."
Kestävää kuivattu lanka on, jos se säilytetään viileässä. Marku Syväjärvi löysi äsken nipun äitinsä tekemää ja niin oli tuoretta, kuin edellisvuotinen.
Marku oppi käsitöiden teon tädiltään 6-vuotiaana ja siitä asti tekemistä on riittänyt. 9-vuotiaana hän ennätti käydä Markkinassa kuuden viikon mittaista kiertokoulua kolme päivää, kun isäpuoli tuli hakemaan hänet takaisin kotitöihin. Käsitöillä hän on myös elättänyt 8-lapsisen pesueensa, jossa isännän sairastuttua nuorin oli 8-kuukautinen ja vanhin 11-vuotias. Marku Syväjärvi tunnustaa, että nyt alkaa jo kyllästyttää. "Mutta pakko mikä pakko. Eläke on pieni."
Hänen varastostaan löytyykin suippokärkisiä nutukkaita, työ- ja juhlamallia, niiden jatkoksi pauloilla kiinnitettäviä säpikkäitä eli säärystimen kaltaisia koipisukkia, kintaita... "Tulisi vain taas pakkaset. Jos sitten kävisi ruotsalaisia."
Koipinahkoja Marku Syväjärvellä ei ole enää omasta takaa. Perheen omat porot menivät samalla kuin isännältä terveys. Seitsemässä vuodessa hävisi yli 400 eläintä. "Veli vielä yritti kattoa niitten perään, mutta yksi ihminen on siinä hommassa kuin yksi puu keskellä tunturia. Ja niin menivät. Eikä niitä peto vienyt." Koivun ja pajun parkkia sentään luonnosta löytyy. "Juuri kävi pojanpoika kysymässä, että tarttetko mummu parkkia?"
Lyhytvartisten nutukkaiden pelkkä ompeleminen vie päivän. Sitä ennen koipinahat on pitänyt nylkeä, peittää helpeillä, kuivata, näskätä, liottaa parkkivedessä ja taas näskätä eli kaapia nahkan alla olevat liiat "tavarat" pois. Välillä Marku Syväjärvi vääntää koipinahkaa puneelle, kuin kiertäisi nyrkkipyykistä vettä.
Pehmenee nahka siinäkin. Helpeet ovat puusta höylättyjä lastuja, joita levitetään koipien sisäpuolelle imemään kuivatuksen aikana kosteutta. Kaikki alustavat työvaiheet täytyy tehdä viileässä, jopa pakkasessa. Muuten karvat eivät koipinahoissa pysy.
Marku Syväjärvi epäilee, kuinka moni parkkaa enää nahkat. "Vai panevatko vain suoloilla?" Naapurissa asuvan serkkutytön tietää tekevän vielä vanhan mallin mukaan.
Viime kesänä Marku Syväjärvi ei ollut enää myymässä käsitöitään pikitien varressa Ropinsalmessa. Jonkinmoinen syy oli myös tuskastuminen kulkijoihin. "Ennen sisään tulija sanoi päivää ja kun lähti, sanoi hei. Nyt ei sanota enää mitään."
"Miksi ihmiset on menneet niin kolkoiksi?