Karvakenkiä, peskejä, kintaita, lakkeja, laukkuja, pussukoita, puukontuppeja... Porontalja on perinteisesti muuntunut moneen käyttöön. Nyt käyttöä päivitetään niin, että käsityö voisi tulevaisuudessa työllistää poronhoidon lisäelinkeinona.
"Tuotekehityskilpailulla etsimme uusia tekijöitä, jotka eivät ehkä edes tunne poromateriaaleja ja voivat keksiä tuotteita myös muuhun käyttöön kuin saamelaisalueen tarpeisiin", kertoo Virpi Jääskö, joka vetää jo kolmatta porotuotteiden kehityshanketta Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa Inarissa.
"Minun haaveeni on, että täällä tuotettaisiin ja jalostettaisiin koipinahkoja, joita muotoilijat hyödyntäisivät. Se voisi synnyttää kokonaisen alihankintaketjun", Jääskö suunnittelee.
Nykyisin esimerkiksi karvasaapikkaita tehdään hylkeennahasta, kun ne aivan yhtä hyvin voitaisiin tehdä poronnahasta.
Poronhoitoalueella teurastetaan joka vuosi lähes 100 000 poroa, joista 70 prosenttia on vasoja. Varsinkin vasan koipinahkoja on perinteisesti käytetty kenkien, säpikkäiden, kintaiden ja naisten lakkien valmistamiseen. Koipinahkoista on kuitenkin pulaa, sillä nylkijät katkaisevat koivet jo polven alapuolelta, joten koipinahkat joutuvat käyttökelvottomina kaatopaikalle.
"Poronnahkan käyttö on muuttunut hyvin paljon lihanostajien tarpeiden mukaan. Karvakenkien valmistamiseen tarvittaisiin myös se polven yläpuolinen osa", Jääskö selittää.
Karvakenkä uudistuu
Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa otettiin viime viikolla käyttöön uusi Näskämatik-kone, joka on suunniteltu koipinahkojen kaapimiseen. Perinteisesti valmistajat jalostavat koipinahkoja vain omaan tarpeeseensa, sillä näskäys on raskasta. Sen koneellistuminen helpottaa jalostamista ja voi tuoda markkinoille kokonaan uudenlaisia tuotteita.
"Näskäyskoneita voisivat hankkia yhteiseen käyttöön vaikka paliskunnat, käsityöyhdistykset tai paliskunnat", Jääskö suunnittelee.
"Jotkut saamelaiset eivät tykkää, että tehdään uutta. Minua se ei haittaa, sillä kehitystä ei voi estää eikä kaikkea museoida", Jääskö miettii.
Perinne pitää kuitenkin hänen mielestään säilyttää ja perinteisiä työmenetelmiä opettaa nuorille. Niiden mukaan yhden poron koivista tulee kantalappuja vaille yksi kenkäpari, jokainen neliösentti käytetään silloin hyväksi.
"Mutta karvakengät ovat pakkaskengät. Niiden kanssa on varottava märkää, joten ne ovat epäkäytännölliset esimerkiksi autossa tai kaupassa käytäessä. Myös talvien lämpeneminen on vaikuttanut siihen, että karvakengistä ollaan kehittämässä uusia, kumipohjaisia malleja", Jääskö kertoo.
Jalkinesuunnittelija Janne Lax onkin jo kehittänyt kumipohjaiset miesten karvakengät Nutukas -hankkeen pyynnöstä.
Varsinkin vasan koipinahkasta voitaisiin tehdä istuinalustoja laavuun, sillä niiden karva ei katkeile ja tartu vaatteisiin. Itse Jääskö haluaisi sisnasta ja koipinahkasta tehdyn hameen tai koipinahkaisen turkin. Toppeja, säärystimiä ja housujakin on luvassa, kunhan kehitystyö etenee - periaatteessa poronnahkalla voisi päällystää vaikka sohvan. Parhaillaan kokeillaan myös poronkarvan värjäämistä kettuturkisten tapaan.