Marjo Kulkula ja Mika Polttokallio latovat täytettä lihamyllyn nieluun Jerisjärven kalasatamassa Muoniossa.
Ohjelmapalveluyrittäjä Tapani Arpiainen on juuri ostanut 1 400 kiloa norjalaislohen perkuujätteitä kalanjalostajalta Pellon Naamijoelta. Lastista 400 kiloa on sulaa ja se jauhetaan pikimmiten.
Arpiaisella on 100 vetokoiraa. Niiden aterian nappikoostumus sisältää lohen lisäksi järvikalaa ja teurasjätettä, kaikkia kolmea samassa suhteessa.
Muoniossa on meneillään EU-rahoitteinen maaseudun kehittämishanke "Vihreät niityt". Sen yksi tavoite on kehittää vetokoirille rehua hukkakaloista ja poron teurasjätteistä.
Projekti on lopuillaan, mutta työ vasta aluillaan, sillä ja raaka-aineiden käyttöaste on lappilaisittain vielä surkea.
"Koko poronhoitoalueella maksetaan vuosittain 100 000 euroa poron teurasjätteiden ja sivutuotteiden kuskaamisesta kaatopaikalle ja 300 000 litraa poronverta kaadetaan vuosittain maahan", hanketyöntekijä Markku Kuortti luettelee.
Jalostuslaitoksille kalan perkuujäte on myös lähtökohtaisesti kaatopaikkatavaraa.
Poron ja pohjoisen järvikalan rasvaprosentti on noin 20. Rekikoiran muonassa pitää työaikana olla rasvaa yli 50 prosenttia ja lisärasva saadaan esimerkiksi jauhamalla sekaan norjalaista lohta.
Jerisjärven kalasatamassa odottaa virittämistään myös suuri rehusekoitin, jolla koiranruoka saadaan tasalaatuiseksi.
Seuraavaksi "Vihreät niityt" tarvitsisi kippikattilan järvikalan keittämistä varten.
"Jotkut safariyrittäjät kun pelkäävät lapamatoa", Kuortti kertoo.
"Se kuitenkin kuolee 20 pakkasasteessa. Sitä varten kalasatamassa onkin suuri pakastekontti.
Puoli vuosisataa sitten porosta ei jäänyt juuri mitään pois heitettäväksi. Sisäelimet jaettiin ihmisen ja koiran kesken ja jänteetkin käytettiin ompelulankana. Poron rasva on sisäelimissä ja ne olisivat koiranruoan raaka-aineena ykkösluokkaa.
Kuortti kohahdutti äsken uutisköyhää kesä-Suomea lausahduksellaan, että poronkorvien kuivaamisessa koirien puruluiksi piilee kotimainen miljoonabisnes sen sijaan, että ulkomailta kuskataan kuivattuja siankorvia.
Mikä kohu olisi syntynytkään, jos Kuortti olisi sanonut loputkin. Että samaan syssyyn myös poron pallit ja siittimet pitäisi ottaa käyttöön. Niissä on paljon rasvaa ja siitin olisi lemmikkikoirille mainio puruluu.
Tapani Arpiainen on samaa mieltä ja lupaa ottaa niitä vastaan niin paljon kuin tarjolle tulee. Se vaatisi teurastajalta pari ylimääräistä puukonviiltoa. Elimet ovat kuitenkin yhä kaatopaikkatavaraa.
Muoniossakin on periaatteellista halua paikkakunnan kalan käyttämiseen entistä enemmän ihmisravinnoksi. Tarjonta ja kysyntä eivät kuitenkaan aina kohtaa ja 300 kilon muikkulastikin on mennyt koirien herkuksi.
Haukea Muoniossakin on ylenpalttisesti, mutta sen suoramyynti on erityisen ongelmallista.
"Ostin äsken rasvakeittimen ja friteerasin haukea suikaleina kuin ranskanperunoita. Siitä tuli erinomaista ja ne jo vähän kelpasivatkin."