Kun tutkija Harri Norberg työporukoineen oli jättämässä Käsivarren paliskunnan vasotusaidan Kelottijärven kupeella, maiseman vahdiksi jäi korkeuksiinsa kiertelemään sapuskaa etsivä yksinäinen merikotka. Se piti silmällä maisemaa, jossa pienimmät vasat olivat muutaman tunnin ikäisiä ja lisää oli tulossa. Samaan panoraamaan mahtuivat poikkeuksellisesti niin tutkijat kuin tutkittavat.
Käsivarren paliskunnassa on kolmatta vuotta menossa tutkimus, jossa radiolähettimillä selvitetään vasakuolleisuutta ja sen syitä. Kaulapannan radio aktivoituu lähettämään signaalia, kun vasa on liikkumatta kaksi ja puoli tuntia, mikä tulkitaan sen kuolemaksi.
Käsivarressa tiedetään jo ennakolta, että tulokset peilaavat lähinnä kotkan ja poron vuorovaikutusta toisin kuin esimerkiksi Kuusamossa. Siellä samanlainen tutkimus tulostaa ennen muuta karhun porotaloudelle aiheuttamaa hävikkiä.
Käsivarressa pannan saa kaulaansa kolmisensataa vasaa, Oivangin ja Kallioluoman paliskunnissa Kuusamossa parisataa. Venyvästä pannasta ei ole kasvavalle vasalle haittaa ja se poistetaan yleensä puolen vuoden kuluttua, mikä Käsivarressa tarkoittaa joulukuista erotusta Naimakassa.
Vasakuolleisuus on kahden vuoden tulosten perusteella ollut Käsivarressa keskimäärin 5-6 prosenttia. Ensimmäisenä tutkimusvuonna kuolleista vasoista löytyi kymmenen, joista kotka ruuaksi oli joutunut yli puolet. Tämä vuosi näyttää Harri Norbergin mukaan Käsivarressa poikkeuksellisen hyvältä, koska taustalla on porojen kannalta erityisen hyvä talvi.
"Kaikkein pienimmätkin radiomerkityt vasat ovat selvinneet sen yli ihan hyvässä kunnossa. Huonoina talvina ne kuolla kupsahtavat ensimmäisinä. Nyt näyttää, että lähestulkoon kaikki ovat selvinneet. Tutkimusmielessä jopa toivoisi vaikeampia talvioloja, jotta nähtäisiin niiden vaikutus."
Jos luonto heittäytyy talvella poroille oikein häijyksi, sen ankaruutta voidaan paikkailla kehittyneellä ruokinnalla.
Aivan ongelmaton lähetinpanta ei ole. Emä on aika herkkä alle kolmen vuorokauden ikäisestä vasastaan, jonka outo ja ylimääräinen osa saattaa johtaa hylkäämiseen.
"Ellei emä enää hyväksy vasaansa, radio otetaan pois. Yhteiselo on palautunut aina, kun radio on poistettu", Norberg kertoo. Emä aistii vasansa haistelemalla ja äänen perusteella.
Ivalon ja Oivangin paliskunnissa vasakuolemia tutkittiin samalla menetelmällä 1999-2001. Kuolleisuus vaihteli eri alueilla 3-22 prosenttiin. Ivalossa 41 prosenttia löydetyistä radiolähetinvasoista oli joutunut kotkan saaliiksi, Oivangissa suurin kuolinsyy oli karhu, 17 prosentissa löydetyistä radiolähetinvasoista. Tosin puolet Oivangin löydetyistä kuolleista vasoista yhdistettiin karhuun, mutta jäännökset olivat liian pienet ehdottomaan varmuuteen.
Radiopantatutkimusta tehdään Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) johdolla eri yhteistyötahojen kanssa. Sitä rahoittavat laitos itse sekä maa- ja metsätalousministeriö sekä ympäristöministeriö. Vaikka tutkimusjaksot periaatteessa ovat usean vuoden pituisia, rahoitus tulee vuoden pätkinä, mikä Norbergin mukaan on tietty epävarmuustekijä. Seurantatulokset viimeiseltä kahdelta vuodelta valmistuvat kesän poroparlamenttiin.