Suomalaisporojen lihan radioaktiivisuus on vähentynyt. Säteilyturvakeskuksen Pohjois-Suomen aluelaboratorio on seurannut vuosittain kolmea paliskuntaa ja muita paliskuntia satunnaisesti.
"Jatkuvassa seurannassa ovat Paistunturin, Kemin-Sompion ja Ivalon paliskunnat. Näissä paliskunnissa säteilyarvot ovat jo pitkään laskeneet ja saavuttaneet keskimääräisen arvon, joka on noin 100-150 becquerelia kilossa", laboratorionjohtaja Ari-Pekka Leppänen Säteilyturvakeskuksesta (STUK) kertoi Kaamasen Poropäivillä.
Becquerel-arvot alittavat selvästi EU:n elintarvikkeille asettaman suositusrajan, joka on 600 becquerelia kilossa.
Poronlihan aktiivisuus vaihtelee paliskunnasta toiseen ja jopa paliskunnan sisällä talvi- ja kesälaitumien välillä.
Tänä vuonna Säteilyturvakeskus on mitannut pitoisuuksia 13 eri paliskunnassa. Tarkoituksena on julkaista kaikki paliskunnat kattava lista, josta näkyy kunkin paliskunnan poronlihan Cs-137-pitoisuus.
"Suurimmat arvot ovat olleet muutamia satoja becquerelia ja alimmat jopa alle 10 becquerelia kilossa. Lukemat osoittavat, ettei poronlihassa enää ole korkeita säteilypitoisuuksia. Yhtenä syynä tähän on porojen hätäruokinnassa käytetty heinä, joka sisältää hyvin pieniä määriä Cs-137:ää."
Toinen syy on ajan kuluminen, sillä Cs-137 hajoaa 30 vuoden puoliintumisajalla. Radioaktiiviset aineet myös painuvat maaperään, josta ne eivät enää yhtä helposti joudu luonnon kiertokulkuun.
Vielä 1960-luvulla ilmakehässä tehdyistä ydinkokeista kulkeutui radioaktiivisia aineita runsaasti Suomen poronhoitoalueelle.
Leppäsen mukaan suurimmillaan päästöt olivat 1963.
"Syynä olivat poron ruokavalioon kuuluvat jäkälä, naava ja sienet, jotka keräsivät radioaktiivisia aineita itseensä. Radioaktiiviset aineet rikastuivat poronlihan kautta ihmisiin. Tuolloin poronlihalle asetettiin syöntirajoituksia, ja kansalaisille jäi mielikuva, että poronliha säteilee hyvin paljon."
Tsernobylissa 1986 tapahtunut ydinvoimalaonnettomuus aiheutti katastrofin Ruotsin ja Norjan poronhoidolle. Suomessa pahimmalta vältyttiin, mutta ihmisten mielikuva poronlihan vaarallisuudesta vahvistui.
Säteilyturvakeskus aloitti poronlihan Cs-137-pitoisuuksien mittaamisen 1960-luvun alkupuolella, jolloin ydinkoeaika oli vielä kuumimmillaan.
"Korkeimmat mitatut pitoisuudet olivat jopa yli 10 000 becquerelia tuoretta poronlihakiloa kohti. Aktiivisuus pieneni pikku hiljaa vuoteen 1986 asti, kunnes sattui Tsernobylin onnettomuus", Ari-Pekka Leppänen tiesi kertoa.