Inari Poromies Viljo Hurun pihamännyssä Ivalon Alajoella roikkuu poron GPS-panta, jonka paikka näkyy sekä helikopterissa että tietokoneen näytöllä.
Tammikuun erotuksissa se päätyy jonkun Ivalon paliskunnan vaatimen kaulaan ja sitä testataan, kun porot kesällä kootaan vasanmerkitykseen.
"Paliskunnassa on 2 000 neliökilometriä peitteistä maata. Jo 30:n pannan avulla löytyisi syksyn rykimäaikana tuhansia poroja", Huru laskee. Kelkka-ajot ja helikopterin käyttö vähenisivät ja myös petojen tappamat porot löytyisivät.
"Pimeän aikana poro kulkee tuulta vasten. Se on ainoa, mikä loskasyksyinä pitää luonnossa enää paikkansa", Huru mietti ja uskoo, että panta vähentäisi turhia ajoja - kun kelkkakelitkin tulevat vuosi vuodelta myöhempään, usein vasta joulun jälkeen.
Huru ryhtyi poromieheksi 43 vuotta sitten, koulusta
päästyään.
Silloin porojen perässä hiihdettiin ja ajettiin porolla - moottorikelkat, mönkijät ja helikopterit tulivat vasta myöhemmin eikä digiaikaa osattu edes kuvitella.
Siitä huolimatta porotalous perustuu hänen mielestään luontoon, kuten ennenkin.
"Mutta jos nykyään pitäisi kulkea talvet porojen matkassa, ei nuoria saataisi jatkamaan."