Koparan kopse saattaa loppua kokonaan poronhoitoalueen etelärajalla, jos suurpetojen määrää ei rajoiteta nykyistä enemmän. Puolestapuhujia on niin poronhoidolla kuin pedoillakin. Pitkän jahkailun jälkeen asiassa olisi jo aika tehdä päätöksiä.
Ei ole kenenkään etu, että esimerkiksi Kainuun Hallan paliskunnan porotuotot tulevat suurimmaksi osaksi petokorvauksista. Poromies ei ole korvaukseen tyytyväinen ja moni poroton ihmettelee, miksi elinkeinon harjoittamisesta aiheutuva vahinko maksetaan yhteiskunnan varoista.
Vasomisaika on taas muutaman kuukauden päästä. Kuusamossa ja Kainuussa useana vuonna tehty poronvasojen radiopantatutkimus osoitti, että hento vasa on pedoille helppoa pikaruokaa.
Kuusamon Kallioluoman paliskunnassa radiopannoitetuista 587 vasasta oli kuollut puolen vuoden päästä puolet, ja näistä yli puolet meni petojen suihin. Samansuuntaisia ovat tulokset Hallassakin.
Poronhoito on yksi vanhimmista pohjoisen elinkeinoista, mutta etenkin etelärajallaan se on muuttunut viime vuosikymmeninä rajusti. Metsistä ruokansa hakevan porokarjan paimennus on muuttunut ruokintapohjaiseksi lihataloudeksi. Ilmastonmuutoskin tuo alalle uhkiaan.
Ruokinta heikentää elinkeinon kannattavuutta, mutta siinä saattaa piillä suurempikin vaara. Kuusamon vasatutkimuksen yhteydessä löydettiin vasoista ensimmäisen kerran Pohjoismaissa listerioosia. Tämä bakteerin aiheuttama tulehdus yhdistettiin säilörehuruokintaan.
Yleisissä keskusteluissa näkee ja kuulee paljon asiattomia, poronhoitoa arvostelevia kannanottoja. Poronhoidon väitetään olevan varsinainen raha-automaatti: menipä poro sitten kaupaksi, suden suuhun tai auton alle, korvaus napsahtaa tilille ja vielä tömäkät tukiaiset päälle.
Jos petokorvaukset olisivat poromiehille hyvää bisnestä, he tuskin vaatisivat niin äänekkäästi petomäärän vähentämistä. Eläinkohtaista tukea maksetaan 24,50 euroa eloporoa kohti, mutta ei ihan kenelle tahansa lemmikkiporon pitäjälle. Porokarjan koko pitää olla vähintään 80 eläintä ja tuen saajan alle 65-vuotias.
Yli 80 poron tiloja on Suomessa tuhatkunta ja eloporoja koko maassa noin 190 000. Suurelinkeinosta ei ole kysymys, mutta alueellisesti sillä on yhä tärkeä merkitys. Poromiesperheen tuntipalkka jää MTT:n selvityksen mukaan kolmen euron paikkeille, mutta poronhoito luo myös yhteisöllisyyttä ja estää syrjäytymistä.
Porottomilla maanomistajilla on oma yhdistyksensä. Se perustettiin aikanaan etenkin eteläisen poronhoitoalueen kiistojen seurauksena. Porojen vierailu pihoilla ja viljelyksillä on pahimmillaan johtanut ankariin sukuriitoihin ja raskaisiin oikeusprosesseihin.
Porottomien vaatimus porotalouden haittojen, hyötyjen ja merkittävyyden kunnollisesta selvittämisestä on perusteltu. Nykyinen meno ei voi jatkua, sen ovat moneen kertaan todenneet myös vasojaan susien ja karhujen ruoaksi kasvattavat poromiehet.
Petokysymys on ratkaistava kestävästi. On arvioitava, kumpi on arvokkaampaa: nykyinen runsas petokanta vain poronhoidon jatkaminen koko nykyisellä alueellaan.
Lääkkeeksi on esitetty 150 kilometriä leveää puskurivyöhykettä poronhoitoaleen eteläpuolelle. Tuolla vyöhykkeellä petokanta pidettäisiin pienenä. Ongelmaksi jää kuitenkin itäraja, jonka yli pedot vaeltavat esteettä runsaille ruokamaillemme.
***
Sotkamon Talvivaarassa hallitaan nikkelin liuotuksen ohella myös raha-asiat. Miljoonan euron päivävauhtia rakennettavan kaivoksen rahoitusjärjestelyt palkittiin hiljattain Euroopan parhaina.