"Nyt tuntuu hyvältä, kun katsoo taaksepäin mistä lähdettiin. Saamelainen elokuva on lähtenyt uuteen vyöryyn", toteaa Skábmagovat eli Kaamoksen kuvat -festivaalin taiteellinen johtaja Jorma Lehtola.
Inarissa torstaina alkava Skábmagovat on maailman pohjoisin alkuperäiskansojen elokuvafestivaali. Festivaali täyttää kymmenen vuotta.
Saamelaiselokuvan uutta aaltoa tekevät nimenomaan nuoret naisohjaajat.
"Festivaali ja Inarissa aloitettu elokuvakoulutus ovat tukeneet toisiaan. Se on jättänyt jälkensä niin, että on noussut ihan uusi ohjaajapolvi. Vielä 1980-90-luvuilla oli aika paljon miesten tekemiä elokuvia. Nyt asetelma on kääntynyt ihan toisin. On syntynyt pieniä tuotantoyhtiöitä ja elokuvia tehdään paljon enemmän kuin aikaisemmin."
Uutta tekijäpolvea festivaalilla edustavat Ima Aikio-Arianaick, Katja Gauriloff, Suvi West, Ritva Torikka, Pauliina Feodoroff ja Liselotte Wajstedt Ruotsista.
"Esimerkiksi Katja Gauriloffin kolttadokumentti Huuto tuuleen on varsin mielenkiintoinen. Tunnin dokumentti kertoo Sevettijärven koltista ja heidän pyrkimyksistään pitää kylä ja kulttuuri hengissä. Kyläläiset kaipaavat vanhainkotia ja ylipäätään jotakin toimintaa, että saisivat kylään vireyttä, kun porukkaa lähtee koko ajan pois. Dokumentissa näytetään Sevettijärven ankeaa keskustaa: bensatankkeja ja hylättyjä kauppoja."
Ohjaaja seuraa kolttien luottamusmiehen Veikko Feodoroffin ponnisteluja kulttuurin säilyttämiseksi ja lobbausmatkoja eduskuntaan ja Brysseliin saakka.
Kuka minä olen
Juhlafestivaalin teemana on saamelaisfilmien lisäksi Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen elokuvatuotanto. Festivaalille saapuu vieraaksi kolmen intiaaniheimon edustajia.
Festivaalijohtaja Jorma Lehtola näki marraskuussa Amerikan intiaanien elokuvafestivaaleilla San Franciscossa lähes 90 elokuvaa. Sieltä hän valitsi festivaaliohjelmistoa ja kutsui vieraaksi Amerikan intiaanien elokuvainstituutin johtajan Michael Smithin, joka on sioux.
Identiteetin etsimisen lisäksi yhteistä on myös monipuolisuus. Ei ole selvää päävirtaa minkä mukaan mennään.
"Intiaanielokuvista löytyy laidasta laitaan huumoria, koskettavaa adoptiotarinaa ja painavaa dokumenttia siitä, kuinka vanhat intiaanisisarukset käyvät taistelua liittovaltiota ja monikansallisia yhtiöitä vastaan."
Billy Lutherin dokumentti Miss Navajo kertoo missikisoista, joissa testataan kilpailijoiden arvot, kielitaito ja arkiset taidot.
"Harvassa missikisassa kilpailija joutuu teurastamaan lampaan."
Valkoiset ovat hassuja
Kanadalaisen ohjaajan Mark Sandifordin ja inuiittisatiirikko Zebedee Nungakin "dokukomedia" Qallunaat! kysyy, miksi valkoiset ovat niin hauskoja.
"Aikojen sivu ovat valkoiset tutkineet alkuperäiskansoja. Nyt käännetään pöytä nurin päin. Inuiitit ihmettelevät, miksi valkoiset eivät kestä luonnollisia ääniä, kuten röyhtäisyjä ja pieruja? Miksi he haluavat omistaa ja hallita maailmaa?"
Alla kulkee vakava pohjavire: inuiittien todelliset kokemukset valtaväestön koululaitoksesta, jossa suut pestiin saippualla, jos puhui omaa kieltä.
Skalpeerattu olo
Eksoottisia kohtaamisia ei ole Skábmagovat-festivaalilta kymmenen vuoden aikana puuttunut.
"Yhtenä vuonna veimme festivaalivieraina olleita Uuden-Seelannin maoreja moottorikelkka-ajelulle. Loppumatkasta eräältä vieraalta lensi kypärä päästä. Jälkeenpäin hän kirjoitti vertahyytävässä artikkelissaan, että tuntui siltä kuin päätä olisi skalpeerattu", festivaalijohtaja kertoo.
Lehtolalla on toinenkin eksoottinen muisto festivaalin ensimmäiseltä vuodelta, kun vieraina olivat Australian aboriginaalit.
"He tulivat melkein sademetsästä, ja Inarissa oli ennätystalvi, lähes 50 astetta pakkasta. Sillä hetkellä kun ruvettiin katsomaan ensimmäistä aboriginaalifilmiä lumiteatterissa, syttyivät revontulet taivaalle. Hyvät merkit olivat ilmassa. Siitä oli hyvä jatkaa."
Skábmagovat-festivaali tunnetaan maailmalla. Varsinkin lumiteatteri alkaa olla legenda.
"Me ollaan menossa iloisia vuosia päin. Viime vuonna saatiin päätös, että saamelainen kulttuurikeskus rakennetaan. Sinne on tulossa 250-paikkainen auditorio. Valmis se olisi luultavasti vuonna 2011 ja 2012. Silloinhan nämä juhlat vasta alkavat."
Skábmagovat-festivaalilla on myyty vuosittain 3 500-4 000 lippua.