Poroja kootaan erämaasta ja erotellaan vuoden pimeimpään aikaan. Kesällä moottorikelkka vaihtuu mönkijään tai moottoripyörään. Kaikki ne ovat tehokkaita kulkuneuvoja, ja kaikilla niillä liikutaan maastossa, oli keli mikä tahansa.
"Vaihtelevat sääolosuhteet, pitkät etäisyydet ja puhelimen katvealueet ovat aikamoinen ongelma siellä, missä poromiehet liikkuvat", kertoo terveydenhoitaja Tarja Arttijeff, joka on järjestänyt hätäensiapukursseja Inarin ja Utsjoen kymmenen paliskunnan poromiehille osana SámiSoster ry:n Terveempi elämä -hanketta.
Arttijeff tuntee hyvin erityisesti saamelaisen poronhoidon, johon hän tutustui jo edesmenneen aviomiehensä kautta. Hän asuu edelleen saamelaisessa Nellimin kylässä; perheen porot ovat kuitenkin jo siirtyneet pojalle.
"Saamelaisille poromiehille porot ovat elämäntapa, ja heidän aikakäsityksensäkin pyörii porojen vuotuiskierron mukaan", Arttijeff kertoo.
Siksi Terveempi elämä -hanke onkin jalkautunut poromiesten luokse erotuksiin, vasanmerkityksiin, paliskuntien kokouksiin ja porokyliin.
Aloite hätäensiapukurssien tarpeesta tuli poromiehiltä itseltään, ja ne onkin räätälöity juuri heidän tarpeidensa mukaan sellaisiin tapaturmiin, joita voi sattua moottorikelkalla ja mönkijällä liikuttaessa tai poroerotuksissa.
"Olen itse kulkenut erotuksissa jo 30 vuotta, ja aina siellä on sattunut jokin pieni tapaturma", Arttijeff kertoo.
Hätäensiapukursseilla poromiehille pyritään antamaan valmiudet nopeaan toimintaan ja avun hälyttämiseen. Kursseista on hyötyä myös matkailijoille, sillä usein juuri poromies on ensimmäisenä paikalla, jos turisti eksyy erämaahan.
"Yksi edellytys on, että kelkalla ja mönkijällä ajellaan selvin päin. Liian usein ajatellaan, että autolla en lähtisi, mutta kelkalla voin. Kelkkaa pidetään helpompana, vaikka asia on toisin päin", terveydenhoitaja Tarja Arttijeff toteaa. Hän korostaa, että aina pitäisi kertoa jollekin, minne on menossa.
Metsässä liikuttaessa vahingon voi aiheuttaa eteen osunut kivi tai oksa. Mönkijä on myös herkkä kaatumaan, jolloin ajaja voi jäädä sen alle puristuksiin.
Yksi ongelma on sekin, että nykyiset, raskaat kelkkakypärät eivät sovi käytettäväksi mönkijällä ajettaessa. Arttijeffin mielestä tarvittaisiinkin kevyempi mönkijäkypärä.
Erämaan vaaroja ovat esimerkiksi lumilipat, joiden alla voi olla monen metrin pudotus. Arttijeffin mielestä poromiehet osaavat pukeutua; lisäksi haalarit ovat hyviä ja kelkoissa on lämpökahvat.
"Vanhemmilla poromiehillä oli aina mukanaan reppu, tulitikut ja evästä. Nykyisin varsinkin nuoret lähtevät vain "käväisemään" jossain - mutta aina voi kelkkaan tulla vikaa ja matka keskeytyä", Arttijeff korostaa tulisteluvarusteiden tarvetta.
Terveempi elämä -hanke painottaa myös omatoimista liikuntaa, tupakoinnin lopettamista, kohtuullisuutta alkoholin käytössä ja terveellistä ravintoa.
Koska poromiehet ovat yksityisyrittäjiä, ei heillä ole velvoitetta työterveyshuoltoon. Arttijeffin mielestä myös heidät pitäisi saada jatkuvan terveysseurannan ja kuntoutuksen piiriin.
"Terveyskeskuksissa on myös paljon etelästä tulleita lääkäreitä, joille haluamme kertoa saamelaiskulttuurista ja saamelaisesta poronhoidosta."
Sevettijärven ettomiehille oli jo ennen kursseja hankittu ensiapulaukut, jossa on avaruuspeitto sekä laastaria ja muita sidetarpeita. Laminoituja ensiapuohjeita on tulossa porokämppien seinille.
Hammastunturin paliskunta on jo kieltänyt tupakoinnin porokämpissä, mikä sekin vie kohti terveempää elämää.