Po­ro­mie­het hakivat jäkälät Mu­hok­sel­ta

Pohjoisen poromiehet hakevat aitaporolle jäkälän aina Muhokselta ja Hailuodosta saakka. Lapin jäkälävarat ovat käyneet vähiin, ja jäkälä jää pohjoisessa myös pieneksi.

Talikolla. Jäkälän nosto onnistuu hyvin talikolla, kehuu vuotoslainen poromies Jari Pulska muhoslaisessa metsässä.
Talikolla. Jäkälän nosto onnistuu hyvin talikolla, kehuu vuotoslainen poromies Jari Pulska muhoslaisessa metsässä.
Kuva: Risto Rasila

Pohjoisen poromiehet hakevat aitaporolle jäkälän aina Muhokselta ja Hailuodosta saakka. Lapin jäkälävarat ovat käyneet vähiin, ja jäkälä jää pohjoisessa myös pieneksi.

"Siinä on talven jäkälä poroille", lausahti Sodankylän Vuotsosta saapunut poromies Jari Magga tyytyväisenä.

Magga oli saanut keruukaveriksi toisen poromiehen, Jari Pulskan, ja muutaman päivän urakointi muhoslaisella jäkäläkankaalla tuotti säkkikaupalla kaivattua herkkua talteen.

Poromiesten mukaan poro pysyy jäkälän avulla terveempänä.

"Poron täytyy saada luontaista ravintoaan myös talvella. Pelkkä rehu ja heinä ovat liian valkuaispitoisia, ja poro joutuu syömään janoonsa turhaan lunta", Pulska kertoi.

Pulskan oma jäkäläapaja löytyy Hailuodosta, jonne puolestaan Magga lähtee myöhemmin kaveriksi.

"Jos jäkälä on kuivaa, se murenee kuin perunalastu. Liian märkänä se painaa kuin synti. Nyt on paras keruuaika", lapinmiehet kehuivat kuulaassa syyssäässä.



Talikolla talteen


Jäkälää kerätään monella tavalla talteen. Magga ja Pulska olivat varanneet talikot mukaan, ja niillä he saivat nosteltua jäkälän siististi säkkiin. Joillakin on tapana kerätä jäkälä käsin.

"Kyllä met lähemä huomena jo pois", miehet tuumivat saaliistaan.

Magga sai vinkin Muhoksen jäkäläpaikoista tuttaviltaan. Jäkälänkeruu vaatii aina maanomistajan luvan.

"Puolenkymmentä vuotta menee ennen kuin uusi jäkäläpeitto kasvaa nostetun tilalle", Pulska kertoi.

Poromiehillä alkaa olla hoppu kotikonnulle, sillä erotukset alkavat pian, ja jatkuvat aina tammi-helmikuulle saakka. Kevättalvi seurataan, kuinka eläimet pärjäävät luonnossa.

Osa porokarjasta kootaan tammi-helmikuuksi aitaukseen. Toukokuulta juhannukselle poromiehellä on kevyempää, kunnes alkavat vasojen merkinnät. Ja sitä työtä on paljon?

"On niitä", Magga virnistää. "On, on."

Oulun seudulla parhaat jäkäläpaikat löytyvät Kalajoelta, Utajärveltä ja Vaalasta. Paitsi porojen ravinnoksi, jäkälää kerätään huomattavia määriä koristeiden raaka-aineiksi.

Hailuodon palleroporojäkälää on kerätty myyntiin jo 1930-luvulta alkaen. Parhaina aikoina 1972 raaka-ainekartonkeja kaupattiin Keski-Euroopan hautausmaille yli 500 000 kappaletta vuosittain. Nyt määrä on pudonnut alle 100 000:een.

"Kuusihavu on tullut aika voimakkaasti hautakoristeisiin jäkälän paikalle. Sen myötä kysyntä on laskenut", toimitusjohtaja Markku Sipola Polar-Moos Oy:stä kertoo.

"Siitä huolimatta meillä oli poimijapulaa. Vielä ei jäkälänpoimijoita ole Thaimaasta sakka haalittu, mutta Virosta kylläkin."