Vuosi sitten Jari Paavola joutui kesken työmatkansa teurastushommiin.
Hän oli kuljettamassa linja-autolla matkustavia nuoria taideopiskelijoita Muonioon. Kello oli puoli viisi aamulla. Oli pimeää ja tie oli liukas.
Yllättäen metsästä juoksi kaksi poroa suoraan tielle. Toinen niistä jäi seisomaan keskelle valtatietä, eikä Paavola ehtinyt paljoa tehdä.
Poro osui kuskin puoleiseen sivukulmaan ja kimposi siitä kuin pallo auton etukeulaan. Loukkaantunut poro jäi kitumaan tielle.
"Kolarissa poron molemmat takajalat murtuivat, mutta siltikin iso sarvipää yritti liikkua kahdella jalalla ja hyökätä päälleni", Reisjärveltä kotoisin oleva Paavola kertoo vuoden takaisesta porokolarista.
"Aikani pohdittuani en voinut tehdä muuta kuin käyttää kirvestä poron tainnuttamiseen ja sen jälkeen pistää puukolla kaulavaltimot auki ja laskea veret pois", Paavola muistelee.
Paikallinen riistanvartija sai tiedon tien varteen jätetystä ruhosta hälytyskeskuksen kautta. Hän kävi hakemassa sen myöhemmin pois.
"Henkilövahinkoja ei tullut ja suurin osa matkustajista nukkui koko tapahtuman ajan. Isossa autossa poron tömähdys keulaan ei juuri tuntunut eikä äkkijarrutusta voinut liukkauden takia tehdä", Paavola sanoo.
Paavola tietää hyvin, että tielle tulleet porot ovat arvaamattomia.
"Kyllä niiden kanssa saa varovainen olla, kun eivät ne autoa väistä, eikä linja-autolla voi penkan puolellekaan ajaa", hän sanoo.
Paavola ajoi porokolarinsa juuri silloin, kun riski on suurimmillaan.
Tilastojen valossa lähes puolet koko vuoden porokolareista tapahtuu juuri loka-joulukuun aikana. Loppuvuoden kolarisuma johtuu monesta syystä.
"Syitä on monia, mutta pimeyden ja liukkauden lisäksi porot vaihtavat paikkaa talvilaitumille, joten poroja on paljon liikkeellä ja ne tulevat silloin myös tielle", porotalousneuvoja Anna-Leena Jänkälä Paliskuntain yhdistyksestä kertoo.
Lue lisää keskiviikon Kalevasta!