Porokolareiden määrä on hiljalleen laskenut jo kolmen vuoden ajan. Myönteinen kehitys ei kuitenkaan ole viesti autoilijoiden varovaisuuden selvästä lisääntymisestä. Syyt löytyvät pääosin sääoloista, porojen lisääntyneestä ruokinnasta sekä porolukujen niukentumisesta.
Maantieliikenteessä kuolleiden porojen luku on tasaisesti pienentynyt vuodesta 1999, jolloin autojen alle uupui 3 025 eläintä.
Viime vuonna menetettiin 2 507 poroa, joista Liikennevakuutuskeskus maksoi paliskunnille korvauksia yhteensä reilut 750 000 euroa.
Muut aineelliset vahingot lienevät paljon suuremmat. Tarkkaa summa ei tiedetä, koska poroturmat tilastoidaan hirvieläinvahinkoihin.
Myönteisestä suunnasta huolimatta onnettomuuksia tapahtuu edelleen niin paljon, että Paliskuntain yhdistys, Lapin ja Oulun tiepiirit, Liikennevakuutuskeskus, Liikenneturva sekä poliisi ovat yksissä tuumin avanneet kampanjan porokolareiden niukentamiseksi.
Rovaniemellä maanantaina järjestetyssä kampanja-avauksessa korostettiin tiedon ja asennemuokkauksen tarvetta.
Suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja venäjäksi julkaistussa esitteessä annetaan muun muassa ohjeita kolareiden välttämiseksi, tietoa pahimmista tieosuuksista ja myös neuvoja, miten tulee menetellä, jos turma osuu kohdalle.
Esitteessä muistutetaan, että poronhoitoalueella liikkuu vähintään noin 200 000 poroa. Kesäisin luku saattaa nousta 340 000:een, kun keväällä syntyneet vasat ovat päässeet jaloilleen.
Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja Jouni Filppa muistuttaa, että turma-altteimmat ajat osuvat heinä-elokuuhun sekä marras-tammikuun pimeään kauteen. Pahin päivä on tilastojen mukaan perjantai ja kellonaika 16-20.
Synkimmät välit ovat Rovaniemen maalaiskunnan Vikajärveltä Kemijärvellä johtava tie sekä Oulun läänin puolella Pudasjärven-Taivalkosken välinen osuus.
Kokeilut eivät edenneet
Osapuolet ovat nyt päätyneet valistukseen, sillä poroturmien vähentämiseen tähdänneet kokeilut on pitkälti haudattu. Filppa myöntääkin, että myös poronomistajat tarvitsisivat muutosta asenteisiin.
Muutama vuosi sitten kohulla aloitettu heijastinkokeilu kaatui paljolti hintaan ja poronomistajien vastustukseen.
Heijastinpannat koettiin kalliiksi ja osittain myös poroille vaarallisiksi. Myöskään sarviin kieputettava heijastinnauha ei ole saanut suurta kannatusta.
Oulun tiepiirissä testataan vielä suolan mukana siroteltavaa karvasainetta (denatomium bemzoate). Karvasaineen toivotaan karkottavan porot, jotka talvisin tulevat teille suolan hakuun.
Laajemman käytön esteenä on kuitenkin hinta. 50 kiloa karvasta maksaa miltei 3 300 euroa. Selvittämättä ovat myös aineen vaikutukset ympäristöön.
Kampanja-avauksessa todettiinkin, että valistus on tällä haavaa paras tapa edetä. Poroturmien vähenemiseen on nimittäin vaikuttanut enemmänkin luonto, kuin autoilijoiden lisääntynyt varovaisuus.
Osin huonojen vuosien takia eläinten luku on pysynyt aiempaa alempana.
Ankaroitunut luonto on myös pakottanut lisäämään maasto- ja tarharuokintaa, jolloin porot eivät niin halukkaasti hakeudu teiden varsille ruuan kaivuuseen.