Eteläsuomalaisilla on aina ollut tapana pitää Oulua osana Lappia ja nimitellä oululaisia poronpurijoiksi, mutta vasta nyt vuodenvaihteessa nimittelylle tulee katetta. Oulu saa uudeksi kaupunginosakseen Ylikiimingin, josta osa tosiaan on poronhoitoaluetta. Samalla Oulusta tulee Suomen eteläisin ja suurin porokaupunki. Maailman suurimmaksi porokaupungiksi se ei pääse, sillä ainakin Murmansk on sillä listalla edellä.
On muuten kiinnostavaa, miksi nimenomaan poronhoitoalue on pitänyt erikseen määritellä. Miksei tienvarsilla varoitella esimerkiksi lehmänhoitoalueesta eikä edes minkinhoitoalueesta, koira- ja kissa-alueista puhumattakaan? Selitykseksi ei oikein riitä se, etteivät nuo elukat juoksentele maastossa vapaina, kuten porot, sillä kyllähän lehmä, minkki, koira ja kissakin saattavat lähteä karkuteille. Kauniin ajatuksen mukaan turisteille huomautetaan, että nyt kannattaa kaivaa kamerat esille, kun tieltä saattaa löytyä kuvattavaa ja tienposkesta ilmaista potenssilääkettä. Todennäköisempi selitys on kuitenkin se, että kulkija saa ruveta päivittelemään, että jo ollaan korvessa, kun alkaa poroja liikkua.
Joka tapauksessa Oulussa siis on nyt ruvettava totuttelemaan poroihin. Omasta kokemuksestani tosin tiedän, että totuttelu on työlästä, sillä poro on luomakunnan jääräpäisimpiä otuksia. Olen ajanut sellaisella kerran muutamia kymmeniä kilometrejä, ja se meni täsmälleen sinne minne itse halusi, vaikka sillä oli valjaat ja suitset ja kaikki. Opas tosin oli neuvonut, että sille saa järkeä päähän, kun pamauttaa nyrkillä otsaan, mutta ei sekään auttanut. Poro määräsi sekä suunnan että vauhdin, ja niin sanottu kuski poukkoili pulkalla perässä vailla holttia. Hengähdystauko tuli vasta sitten, kun on ajettu ns. poronkusema, jolloin poro pysähtyy hetkeksi. Tätä liikkumistapaa sanotaan alan kielessä tolvaamiseksi, ja se on harvinaisen osuva nimitys, sillä poro on luonnostaan tolvana.
Vaikka siis porot eivät ymmärräkään selvää suomea eivätkä nyrkkiä, niiden kanssa pystyy käymään pientä small talkia, jos vain on opetellut hieman poronkieltä etukäteen. Tästä on hyötyä, jos vastaan tuleva poro solkkaa esimerkiksi: "Vaadin, vaadinÊ6;" Se ei silloin ole vailla tupakkaa eikä kaljarahaa, vaan ilmoittaa vain olevansa yli kolmivuotias naaras. Väärä reaktio on myös tarjota yskänlääkettä porolle, jolla on rykimäaika.
Niin ikään on syytä muistaa, ettei paliskunta välttämättä tarkoita ärrävikaisten polojen eläinsuhdetta, vaan kyseessä saattavat hyvinkin olla sinkut, eli kersikkäät, vuonelot, urakat tai vuorsot. Aikuisempi poro sen sijaan voi olla kunteus, kosotus tai maakkanas, ja eläkeiässä jopa nimiloppu. Tuosta näkyy, että poronkieli on suomea kohteliaampaa, sillä eikös vain nimiloppu ole kauniimpi nimitys kuin äijä tai ämmä? Vielä selvemmin poronkielen kauneus tulee esille silloin, kun tekee mieli nimittää vastaan tulevaa naarasta mahoksi: poroksi termi kuulu runo tai tainakka.
Ehkä parhaimmillaan poronkieli on kuitenkin hyvin paistettuna, pippurilla maustettuna ja puolukkahillon kanssa lautasella.