Poroja pi­de­tään varalta tar­hat­tui­na

Suu- ja sorkkatautiepäily Sallassa on herättänyt huolta vapaana juoksentelevien porojen vuoksi. Maastossa on vapaana runsaasti poroja, joiden osalta maa- ja metsätalousministeriö, alueen viranomaiset ja läänineläinlääkäri pohtivat toimenpiteitä taudin mahdollisesti tullessa.

Suu- ja sorkkatautiepäily Sallassa on herättänyt huolta vapaana juoksentelevien porojen vuoksi. Maastossa on vapaana runsaasti poroja, joiden osalta maa- ja metsätalousministeriö, alueen viranomaiset ja läänineläinlääkäri pohtivat toimenpiteitä taudin mahdollisesti tullessa.

"Juuri porojen vuoksi tilanne on erittäin vakava, jos maatilalta löytynyt epäily osoittautuisi suu- ja sorkkataudiksi", sanoo Lapin läänineläinlääkäri Pirkko Pirinen.

Suu- ja sorkkataudista epäillyn sallalaisen tilan lähistöllä asuu useita poronomistajia, jotka pitävät varotoimena osaa eläimistään tarhattuna. Tarhoissa on tällä haavaa lähinnä äskettäin synnyttäneitä vaatimia vasoineen. Myös maastossa on vapaana lukuisia poroja, mutta niiden kokoamista aitauksiin ei pidetä toistaiseksi tarpeellisena.

Porojen varsin vapaa liikkuminen kuitenkin lisää riskiä taudin leviämisestä, jos suu- ja sorkkatautiuhka osoittautuu todeksi. Mahdollisen sairauden leviäminen poroihin olisi alan taloudelle paha isku.



Taudin etenemistä vaikea rajata


Suomen Tietotoimiston haastatteleman asiantuntijan mukaan taudin etenemistä olisi erittäin vaikea rajata vapaasti luonnossa liikkuvien porojen keskuudessa. Rajaamisen vaikeus koettiin käytännössä 1950-luvulla Arkangelissa, jossa suu- ja sorkkatauti iski poroihin.

Suomen poronhoitoalueella eläinten kulun esteenä ovat lähinnä laajojen paliskuntien väliset aidat. Mahdollista on, että jopa koko paliskunnan porojen teurastamista jouduttaisiin tautitilanteessa harkitsemaan. Esimerkiksi Sallan paliskunnassa on noin 5 600 eloporoa, joiden päälle tulevat keväällä syntyneet vasat.

Poro itsessään ei ole kovinkaan herkkä suu- ja sorkkataudille. Tutkimuksia varten tehdyissä kokeissa tauti on lähinnä nostanut kuumeen ja tehnyt rakkuloita suuhun. Suurin uhka onkin viruksen leviäminen muihin eläimiin porojen välityksellä.

Viranomaiset ovat ehtineet jo selvittää, voisiko tauti levitä rajan yli eläinten mukana. Sallan vastainen raja-aita on todettu ehjäksi.

Suomen porot ovat välttäneet hyvin suu- ja sorkkataudin. 1800-luvun lopulla epäiltiin Inarissa vahvasti porojen sairastuneen, mutta ilmeisesti kyse oli jostakin muusta taudista.

Ilmoita asiavirheestä