Kovat pakkaset ja paksut hanget ovat vaikeuttaneet porojen elämää eteläisellä poronhoitoalueella siinä määrin, että karjoja on jouduttu kokoamaan viime viikkoina tarhoihin huomattavasti enemmän kuin yleensä helmikuun alkuun mennessä.
Suurimmassa osassa Lappia lunta on selvästi vähemmän, ja siellä talvi onkin ollut tähän mennessä porojen kannalta jopa erinomaisen hyvä.
Pudasjärven, Kuusamon ja Kainuun merkkipiirien porotalousneuvoja Niilo Hoikkala arvioi, että paliskuntien poroista alkaa olla nyt tarharuokinnassa yli 80 prosenttia.
"Jouluun saakka näytti hyvältä, mutta sen jälkeen alkoivat sateet ja pakkaset vuorotella. Kerrannaisvaikutus oli se, että porot lähtivät liikkeelle. Ne pyrkiytyivät teillekin, jolloin ne on ollut viisainta ottaa porokolareiden välttämiseksi ja arvokkaan elon suojelemiseksi kotihoitoon. Maastoonhan on teurastusten jälkeen jäänyt enimmäkseen tiineitä vaatimia", Hoikkala kertoo.
Elopainoihin
lisäystä
Lunta on Koillismaalla ja Kainuussa paikoitellen lähes metrin vahvuudelta, eikä porojen kaivu oikein luonnistu. Pulmana on myös hankien pehmeys. Kun ne eivät kanna, kuusten luppokin jää turpien ulottumattomiin.
Niilo Hoikkalan mukaan eläinten on pitänyt liikkua kaivupaikkojen välillä tiheään, mikä on kuluttanut niiden energiavaroja varsinkin huippupakkasilla.
Pisimpään poroja on pidetty metsissä Kainuussa, jossa laiduntilanne on muuta aluetta parempi. Lumitalvena porot eivät kuitenkaan tule toimeen sielläkään ilman lisäevästä.
Hoikkalan mukaan ylimääräisellä maastotarjoilulla Kainuun tokkia on voitu pitää halutuilla seuduilla.
Tarhoissa porot ovat turvatun ravinnon ääressä, mutta niiden omistajille se tietää herkästi lisäkustannuksia.
"Useimmilla on omia viljelyksiä, joista on kerätty heinää talvea varten. Se on kuitenkin ravintona yksipuolista, joten ostorehua usein tarvitaan - ja se kasvattaa kokonaiskustannuksia. Myös porojen kuskaaminen tarhoihin on aikamoinen kuluerä", Hoikkala kertoo.
Kiusaa pakkasista
Poromies Sauli Pitkänen Kuusamosta tosin huomauttaa, että vaikka tarharuokinnasta koituukin omat menonsa, ne palautuvat monissa tapauksissa takaisin eläinten suurentuvina elopainoina.
Pitkänen ei käytä tarhansa asukeille ostorehua juuri lainkaan, vaan syöttää niille pelkästään kotoista evästä - kuivaheinää, säilörehua ja lehdeksiä. Jos voi välttää "kaupalliset kotkotukset" tarhaus kyllä kannattaa, tuumii hän.
Lapin läntisen alueen porotalousneuvojan Paavo Auton mukaan nietokset eivät ole toistaiseksi haitanneet porojen ravinnonsaantia, vaan ne ovat selvinneet maastossa vallan erinomaisesti.
Hanget ovat pääsääntöisesti vielä alta puolen metrin paksuiset. Ja kun maasto jäi syksyn jälkeen lisäksi kuivaksi, poroilla ei ole ollut vaikeuksia löytää lumen alta syötävää.
"Pientä kiusaa pakkasista toki on poroille ollut, koska kylmyyden vuoksi energian tarve on ollut tavallista suurempi. Mutta hyvien kaivukelien vuoksi isompia ongelmia ei ole ollut."
Teurastukset siirtyneet
Auton mukaan poroja on jonkin verran otettu kotihoitoon joissakin alueen eteläisimmissä paliskunnissa, mutta varsinkaan pohjoisimman Lapin alueella tarhausta ei juurikaan harjoiteta.
"Oikeastaan lumet satavat tänne kunnolla vasta maalis-huhtikuun aikana, ja mikäli silloin poroille tulee pulmia, tilannetta hoidetaan lähinnä viemällä lisäruokaa maastoon."
Porotalousneuvoja Veijo Tervonen arvioi tilanteen jokseenkin samankaltaiseksi Lapin itäisten merkkipiirien porojen osalta. Pulmia talvesta on ollut vain poroja paimentaville.
"Vähälumisuus esti pitkään ettohommia, kun hanki ei kestänyt koneita. Lisäksi kauheat pakkaset ovat olleet riesana. Keskialueella ja alempanakin teurastukset ovat siirtyneet ja ne ovat yhä kesken."