Rovaniemi Poropalkiset siirtyvät sotilaan ohjaksiin syksyllä, kun Paliskuntain yhdistyksen pitkäaikainen toiminnanjohtaja Jouni Filppa jättää paikkansa eversti Pertti Viikille.
Ilmatorjunnan tarkastaja Pertti Viik sivuutti paikan haussa monta varteenotettavaa hakijaa, mutta poroisännät tiesivät kenet johtoonsa nostavat. Viik tuli poromiesten kanssa juttuun jo Rovaniemen aikoina, kun hän ilmatorjuntarykmentin komentajana sovitteli yhteen armeijan ja poronhoitajien tarpeita maankäytössä.
Everstiä itseään taas ei tarvinnut Helsingistä isosti houkutella. Rovaniemen maalaiskunnan Typpyrän kylässä kasvanut Viik kehräsi etelän vuosinaan ikävää kotiseudulle, ja rakensi talonkin valmiiksi kaupungin kylkeen Niskanperälle.
Mutta kun h-hetki lähestyi, ei hyväkuntoinen 52-vuotias mies osannut eläköityä. Mielessä kyti vilpitön halu tehdä vielä jotakin Lapin hyväksi. Poroja lappilaisempaa puuhaa Viik ei keksinyt. Luonto ja metsät ovat aina olleet minulle tärkeitä. Ajattelin jopa hankkia poroja itse, mutta nyt työtä taitaa riittää ilman niitäkin, hän arvelee.
Valmiiseen pöytään
Omakohtaista kokemusta porotaloudesta Viikillä ei ole, mutta äidin puolella suvussa on ollut poronomistajia ainakin 1800-luvulta asti. Varsinkin Palojärven paliskunnassa porotöissä on yhä paljon Viikin sukulaisia.
Porotalouden tuntemus tulee työn myötä, eivätkä palkiset edes etsineet vetovastuuseen poronhoidon erityisasiantuntijaa, vaan hyvää johtajaa. Moni kentältä jopa vaati ulkopuolista vetäjää, joka ei ole leimautunut elinkeinon sisäisissä kärhämissä.
Nykyinen työni on ollut kokonaisen aselajin edistämistä: tekniikan, koulutuksen ja järjestelmän kehittämistä. Samasta on pohjimmiltaan kyse porotaloudessakin, Viik itse arvioi.
Pertti Viik tuntee astuvansa lähes valmiiseen pöytään, sillä porotalouden yhteistyökumppanit ovat samoja, joiden kanssa hän joutui työskentelemään jo aiemmin it-rykmentin ja varuskunnan johtajana. Pääesikunnassa taas ovat tulleet tutuiksi Helsingin kontaktit, eikä EU-ajan vaatima kansainvälinen toimintakaan ole uutta.
Mutta EU-yhteydet toimivat maa- ja metsätalousministeriön kautta, joten tärkeintä on saada oma ministeriö ymmärtämään porotalouden tarpeet. Eikä siinä kait vakavia ongelmia ole ollutkaan, Viik arvioi.
Nousevalla käyrällä
Porotalous on viime vuosina ollut lujilla. Motorisoituminen, keinoruokinta, EU-jäsenyys ja monet muut muutokset ovat nostaneet tuotantokustannuksia, mutta tulot eivät ole kasvaneet samaa vauhtia.
Kärkkäimmät ovat jo arvioineet, että porotalous on pienen joukon puuhastelua, joka on tuomittu häviämään. Pertti Viik ei näihin arvioihin usko. Porotalous on aina aikojen saatossa kyennyt sopeutumaan. Nyt se on taas nousevalla käyrällä, ja ihmiset alkavat ymmärtää miten oleellinen osa Lappia poronhoito on.
Poroja ei pidä Viikin mielestä edes käsittää pelkäksi elinkeinoksi, vaan osaksi lappilaista kulttuuria ja sen julkisen kuvan rakentajaksi. Mitä esimerkiksi matkailu olisi ilman poroja, hän kysyy.
Eikä porotalouden merkitystä elinkeinonakaan ole perusteita vähätellä nyt, kun väestöpaolle tarvutaan pysäyttäjää. Viik muistuttaa, että poronhoito vastaa työllistäjänä läänin kaikkia varuskuntia. Poronomistajiakin on yhä noin 5 500.
Ukkoutuminen uhkaa
Poronhoidon suurimpia uhkia eivät Pertti Viikin mielestä enää ole samoja alueita käyttävät kilpailijat. Nyt kun kiistat metsätalouden ja viljelijöiden kanssa alkavat olla hallinnassa, suurimpana haasteena on palkisten työvoiman turvaaminen. Paliskunnat ukkoutuvat, ja valtio vaikeuttaa sukupolven vaihdoksia nostamalla eläinkohtaisen tuen edellyttämää karjakokoa jatkuvasti.
Pertti Viik muistuttaa, että suuri ei ole aina kaunista poronhoidossa.
Porotalous ei ole maataloutta, vaan luontaiselinkeino, hän korostaa.
Nuorten uskon vahvistamiseksi ei paljon tarvittaisi. Maataloudella on vapautus polttoaineverosta, mutta poromiehille sitä ei ole suotu. Se ei olisi valtiolle iso kustannus, mutta Lapille sitäkin suurempi asia, jos sillä kyetään turvaamaan kokonainen elinkeino, Viik sanoo.
Myös EU on heittämässä kapuloita rattaisiin. Isolla rahalla äskettäin rakennetut EU-teurastamot eivät kelpaakaan, kun elintarvikehygienian ja jätteiden käsittelyn määräykset taas kiristyvät vuonna 2005.
Unionin laajenemisessa sentään voi tiukentuvan tukipolitiikan vastapainoksi olla jotakin myönteistäkin. Petoasioissa voi tulla vähän pelivaraa, kun niiden suojelu ei Itä-Euroopan jäsenten myötä ole pelkästään Suomen varassa, Viik toivoo.