Hyrynsalmi "Hallan Ukko aloitti, lienenkö minä se joka tämän lopettaa", Hallan paliskunnan poroisäntä Ari Junttila miettii. Poronhoitoalueen eteläosissa ollaan umpikujassa: porotalouden päätulo ovat petokorvaukset, ja hirvikärpänenkin on tullut kuppaamaan hupenevia kisuroita.
Junttila, 47, ei alle 20-vuotiaana aloittelevana poromiehenä osannut aavistaa, millaiseksi elinkeino kehittyy. Idealistinen nuorukainen uskoi luontaiselinkeinoon ja osti ensimmäisen poronsa. "Susi tappoi sen Raatteen-Puraksen suunnalla. Olisi pitänyt jo silloin uskoa, että tämä sota on hävitty."
Valmis luopumaan
Hallan paliskunnassa on enää yhdeksän porotuen saajaa, eli heillä on yli 80 poroa. Muut poromiehet ovat sivutoimisia, harrastelijoita ja eläkeläisiä. Poroisännäksi ei kukaan halunnut, kun edellinen lopetti. Varaporoisäntänä Ari Junttila joutui ottamaan tehtävän.
Eteläpalkisilla poromies on kuin suorittamassa elinkautista työnäytöstä ulkomuseossa. Vanhakantainen luontaiselinkeino ei elätä, mutta irtikään ei pääse. Matkailua poronhoito kelpaa markkinoimaan, tulon korjaavat muut.
Junttila on hakenut monille työllisyyskursseille turhaan. Poronomistaja ei pääse kortistoonkaan, eikä vapaita työpaikkoja ole. Suomen eteläisimmästä porotilasta on velkaa jäljellä. Porokarjalle ei ole kysyntää.
"Jos saisin luopumiskorvauksen, varmasti lopettaisin. Tai saisin valtion työpaikan. On hullun hommaa kasvattaa poroja petojen ruoaksi."
Viime talvina Junttila on pitänyt porojaan metsissä. Tarharuokintaan eivät riitä rahat eivätkä voimat. Talvilaitumista on pulaa ja poroja pitää ruokkia metsäänkin. Junttila nostaa syksyisin jäkälää polvet ruvella karjalleen. Jäkälä on haettava kauempaa ja kauempaa, tänä syksynä Vaalasta.
Keväisin Ari Junttila kokoaa vaatimet tarhaan ennen vasomista. Hän kuljettaa niitä kotiin Hiacen peräkärryllä.
Junttila ei aio lähteä petojahtiin ainakaan luvanhakijana, niin kuin edellistalvina. "Sudet saavat minusta nähden olla. Täällä on valmis reviiri ja hyvät ruokamaat, tapettujen susien tilalle tulevat aina uudet. Pyynti on kauhea jytäkkä ja tulee kalliiksi."
Korvaukset muuttuvat
Petokorvausrahat ovat valtiolta loppumassa, sillä petovahingot ovat lisääntyneet. Esimerkiksi ahma on tänä vuonna tehnyt tuhoja 91 prosenttia enemmän kuin viime vuonna. Tammi-kesäkuussa petovahinkoja korvattiin 1,65 miljoonalla eurolla.
Nyt ei voida maksaa petokorvauksia, ennen kuin koko vuoden petovahingot tiedetään. Ylitarkastaja Jussi Laanikari Maa- ja metsätalousministeriöstä kertoo, että loppuvuoden vahingot voisivat jäädä korvaamatta, jos rahat käytettäisiin sitä mukaan kun vahinkoja ilmoitetaan. Jos petokorvauksia leikataan, vähennys kohdistuu kaikkiin vahingon kärsijöihin.
Petokorvaukset ovat muuttumassa. Nyt ne maksetaan kaksinkertaisina sillä perusteella, että kaikkia raatoja ei löydetä ja osa jäisi sen takia korvaamatta. Tulossa olevan riistavahinkolain mukaan petokorvaus maksettaisiin puolitoistakertaisena. Poronomistaja saisi yksinkertaisen korvauksen ja paliskunta puolikkaan.
Uusi vasahävikkikorvaus laskettaneen eri kertoimilla poronhoitoalueen eri osissa. Kainuun eteläosissa, missä petovahinkoja on suhteessa karjaan eniten, kerroin voi olla korotettu.