Sisään ei ole asiaa ilman teletappikamppeita. Sukat jalkaan, hiussuoja mallia keittolantäti, huppu, haalari ja kumikäsineet. Kuvaajan työvälineet putsataan hiukkasista paineilmapuhaltimella.
"Suurimmat. Eihän niitä kaikkia voi ikinä saada pois, mutta yritetään minimoida hiukkasten määrä", sanoo biologi Matti Heino viedessään vieraat Oulun yliopiston mikroskopian ja nanoteknologian keskuksen puhdaslaboratorioon.
Heino on mukana arkeologisen genetiikan projektissa, joka tutkii Lapista saamelaisten uhripaikoilta eli seidoilta löytyneitä luita: poroa, villipeuraa, lammastakin.
200--800 vuotta vanhojen uhripaikkalöytöjen perusteella yritetään selvittää, miten saamelaisten suhde villipeuraan ja poroon on kehittynyt vuosisatojen saatossa.
Fennoskandian puolikesy poro on luultavimmin jalostettu villistä tunturipeurasta, joka ilmeisesti kipitti tuntureilla vielä 1800-luvulla. Heinon tehtävä on eristää luunäytteistä dna:ta. "Voidaanko ylipäätään tunnistaa villipeura porosta", hän kuvailee tutkimusongelmaa.
Inarinjärven Ukonsaaresta on löytynyt myös 1300--1600-luvuilta peräisin olevia lampaanluita. Niiden dna voisi kertoa, mistä ja milloin lammastalous on Pohjois-Suomeen tullut.
Lue lisää Sunnuntai-liitteestä!