Kolumni

Por­mes­ta­ri ei ole kiinni rahasta vaan val­las­ta

Johtaja Christel von Martens Kuntaliitosta laukoi viime viikon sammakon.

Johtaja Christel von Martens Kuntaliitosta laukoi viime viikon sammakon. Hänen mielestään kuntien kehno talous ei kestä kustannuksia, jotka aiheutuisivat niiden johtoon palkattavista Ruotsin mallin mukaisista täyspäiväpoliitikoista.

Höpö höpö. Pormestarin tai poliitikkojohtajan kuluilla ei romuteta minkään kunnan taloutta. Kyse on kahvirahoista.

Jos kuntaneuvoksen tai pormestarin kustannukset olisivat reilusti yläkanttiin laskettuna 80 000 euroa vuodessa, merkitsisi se Oulun käyttömenoista vähän yli puoltatoista promillen kymmenesosaa. Jos se suhteutetaan 2 000 euroa kuussa ansaitsevan äänestäjän tuloihin, tekisi vastaava uhraus hänen kukkaroonsa 32 sentin loven kuukaudessa. Muhoksella vastaava menetys olisi 4 euroa 32 senttiä ja Hailuodossa 32 euroa.

Kenenkään talouden kura ei taatusti riipu siitä, tuleeko ostettua kuukaudessa parit kahvit vai ei. Vastaavan arvoinen summa kunnan kassassa näyttää vain paljon isommalta.

Luvuissa on vielä särkymävaraa. Kukaan ei ole niin järjetön, että esittäisi esimerkiksi Hailuotoon kokopäiväistä kuntaneuvosta. Toisaalta, jos näin tehtäisiin, se toisi myös säästöjä, koska silloin ei tarvittaisi päätoimista kunnanjohtajaa.

Erilaiset pormestarimallit ja kansan suoraan valitsema poliittinen johtaja eivät ole ottaneet Suomessa tulta, vaikka heitä löytyy Keski-Euroopasta tai Ruotsista. Tampereelle pormestari astuu remmiin vuoden 2007 alusta. Kuitenkin sielläkin kavahdetaan kansan valitsemaa pormestaria ja johtajasta päättää valtuusto.

Tv-sarjan Kuusniemen Hakkarainen löytyy joka kunnasta. Hän junailee kunnan asiat yhdessä parin muun poliitikon ja virkamiesjohtajan kanssa. Muoto ja aste vain vaihtelevat.

Kansanvallan ydin on päästä valitsemaan juuri tätä hakkaraista. Suurimmassa osassa kuntia on se ja sama, valitaanko valtuustoon pari keskustalaista tai demaria enemmän tai vähemmän. Ei ihme, etteivät kunnallisvaalit kiinnosta.

Jos kansa pääsisi valitsemaan hakkaraisen, nostaisi se nuokkuvia äänestysprosentteja. Olisiko poliittinen johtaja Oulussa Matti Pikkarainen (kesk.), Jorma Yypänaho (kok.), Tuija Pohjola (sd.) vai Jari Viuhkola (Kärpät)?

Se kiinnostaisi varmasti väkeä ja toisi ihan uudenlaista vipinää kunnallispolitiikkaan. Ei ihme, ettei tyhmän kansan haluta tekevän tätä ratkaisua. Puoluetoimistot ja kunnallisjärjestöt pitävät siitä huolen.

Kun valitsijamiesten jälkeen presidentti sai jo vaaleissa kasvot, äänestysprosentti nousi huimasti. Myös presidentin suosioon vaikuttaa, että kansa tuntee hänet omakseen, itsensä valitsemaksi.

Suorasta kansanvaalista tulisi myös monenlaisia vatsanpuruja. Miten kävisi, jos pormestariksi valittaisiin demari, ja puolue häviäisi vaalit? Pormestarin pitää kuitenkin ylittää puoluerajat. Myös pienistä ryhmistä voi tulla asiajohtajia, joihin päin katseet pulmatilanteissa kääntyvät. Entä julkku? Kunnon populisti? Raha? Tällaisia riskejä on, mutta Siperia varmaan opettaisi ajan kanssa.

Tähän vuosituhanteen ei sovi ajattelu, että kansa ei ole kypsä päättämään.


Olisi kiva kokeilla
istuuko pormestari, kunnallisneuvos tai kansan valitsema kunnanhallituksen puheenjohtaja Suomeen. Ylhäältä ei pudottaisi. Siitä vakuuttuu, kun katsoo äänestysprosentteja.