Valmistuin viikko sitten toiseen korkeakoulututkintooni vietettyäni yhteensä viisi vuotta koulun penkillä. Jo tuolloin huudettiin kovaan ääneen, miten työuria täytyy pidentää molemmista päistä.
Päätin olla kunnon kansalainen. Siksi työskentelin opintojen ohella kolme vuotta, onneksi koulutustani vastaavassa työssä.
Näiden kolmen vuoden ajan olen jatkuvasti pohtinut, miksi olen vaivautunut. Työssäkäynti opintojen ohella on tehnyt monesta asiasta todella hankalaa.
Päättäjät näyttävät ajattelevan, että nopea valmistuminen on avain nopeaan työllistymiseen. Vaikka Arkadianmäellä miten toivottaisiin, yhteiskunta ei pyöri sillä tavalla, että ensin käydään koulut ja sitten mennään töihin samaan konttoriin 40 vuodeksi.
Nykyisin työllistyminen tapahtuu portaittain. Ensin mennään harjoitteluun tai töihin yhteen paikkaan, sitten aletaan tehdä lomituksia ja tuurauksia ja lopulta, kun näyttöjä on tarpeeksi, tulee eteen ehkä pidempi määräaikaisuus, joka saattaa johtaa vakinaistamiseen. Saattaa. Hyvässä tapauksessa.
Jos työt ovat omalta alalta, saatetaan niitä huomioida opinnoissa, mikä vauhdittaa valmistumista. Tutkintojeni laajuus on 480 opintopistettä. Niistä 116 pistettä, siis lähes neljäsosa, tuli omalla alalla työskentelystä.
Pitkälti tämän ansiosta valmistuin reilusti etuajassa. Silti meillä on järjestelmä, jossa työllistymisestä opintojen aikana rangaistaan kovalla kädellä, hidasti se valmistumista tai ei.
Tällä rankaisulla tarkoitan opintotuen tulorajoja. Opiskelija saa ansaita 660 euroa jokaista tukikuukautta kohti ja 1 900 euroa jokaista tuetonta kuukautta kohti.
Opintotuki ja asumislisä ovat noin 500 euroa kuussa. Jotta tukia ei tarvitsisi maksaa takaisin, opiskelijan yhteenlasketut bruttotulot ovat tukikuukaudelta maksimissaan 1 160 euroa.
Kun siitä vähennetään verot, joita muuten menee myös opintotuesta, jäädään hyvästi alle 1 080 euron köyhyysrajan.
Leipä ei ole leveä, vaikka nostaisi opintolainaa täydet 400 euroa kuussa. Sitä ei sentään ole vielä keksitty panna verolle.
Täysin oma lukunsa on opintotukien takaisinperintä, jossa tuijotellaan vain koko vuotta. Jos opiskelija nostaa tukia ja pääsee ennen valmistumistaan liian hyväpalkkaiseen työhön, joutuu alkuvuoden tuet palauttamaan, vaikka tuennoston lopettaisi ensimmäiseen palkanmaksupäivään. Missään ei oteta huomioon sitä, että ne ennen palkkaa saadut tuet on jo käytetty ruokaan ja kattoon pään päällä.
Esimerkki tästä löytyy läheltä. Nostin opintotukea tammi–maaliskuun ajan. Tuloni tammi–helmikuulta olivat 965 euroa. Pelkästään kolmen kuun vuokrien maksuun kului lähes 1 500 euroa.
Maaliskuun puolivälissä palkka alkoi juosta kunnolla, joten peruin tulevat tuet. Siitä huolimatta maksan Kelalle takaisin kolmen kuukauden vuokrarahat. Olenhan heidän mielestään saanut ne perusteettomasti.
En ole sitä mieltä, että opiskelijan pitäisi elää herroiksi valtion rahoilla. Sen sijaan opiskelijan pitäisi voida elää joutumatta ottamaan velkaa ja työnteon pitäisi aina kannattaa enemmän kuin tukien nostamisen.
Opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan tuen tehtävä on turvata opiskelijan toimeentulo. Ei ole oikeudenmukaista, että jo saatu tuki muuttuu lainaksi, jos pääseekin hyviin töihin. Odottamaton velka on pitkä penni.
Pärjätäkseen taloudellisesti opintojen aikana on pakko ottaa lainaa tai käydä töissä. Jälkimmäinen vaihtoehto tuo valtiolle lisää tuloja ja helpottaa työllistymistä jatkossa.
Tähän valtio kannustaa tällä hetkellä tilanteella, jossa työskentelyyn ei ole aikaa tai siitä ei ole minkäänlaista taloudellista hyötyä.
Tutkinto antaa pätevyyden, työkokemus todistaa soveltuvuuden työelämään. Ilman sitä on paha saada työuraa, jota pidentää.
Kolumni