Vaikka huippu-urheilu ei saakaan olla mustavalkoista, Ässien ja Kärppien välieräsarja oli jo ennakkoon pelattu. Oli vain yksi ennakkosuosikki ja pieni haastaja kaukaa Porista. Kärpille porilaisen nieleminen piti olla vain kolmen pienen suupalan hotkaisu.
Kyllähän Kärpät porilaista maisteli, mutta ruoka meni väärään kurkkuun.
Ässät osoitti, että finaalipaikkaan ei välttämättä tarvita kalliita primadonnia ja näppärää kiekonsiirtelyä. Ei mukavuuskerhoa, jossa negatiiviset asiat lakaistaan pöydän alle - tai niitä ei ylipäätään kommentoida laisinkaan.
Porilaisten marssissa oli määrätietoinen rytmi, jota sävyttivät valmennusjohdon luoma valtava itseluottamus ja pelirohkeus.
Sensaatio vai kardinaalimunaus? Oikea vastaus on: sensaatio JA kardinaalimunaus.
Porilaisesta näkökulmasta todellinen sensaatio, joka virkistää ummehtunutta Suomi-kiekkoa. Kerrankin maamme huippukiekkoilun eturiviin nousee joukkue kaikkien ennusteiden ulkopuolelta.
Pohjoissuomalaisesta näkökulmasta kardinaalimunaus. Kun runkosarjan voittaja häviää viitoselle, se on huono yhtälö.
Tällä töppäyksellä voi tosin voi olla tervehdyttävä ja piristävä vaikutus. Eihän suosikki aina voi voittaa kaikkia otteluita ja mestaruuksia. Silloinhan urheilu olisi tylsää.
Kärppienkin on nyt kuitenkin tunnustettava, että kaikki koordinaatit eivät ole kohdallaan. Mihin katosi se huikea pelivire, jolla Kärpät oli voittaa tammikuussa Euroopan parhaan seurajoukkueen tittelin? Mihin katosi SM-liigan paras ylivoimateho? Miksi kiekko ei pomppinut tekopaikoissa oikein?
Selittelyille on nyt oma sijansa, koska Ässät oli välieräsarjassa kiistatta parempi joukkue kuin Kärpät. Ässät oli ahnas, halukas ja teki joukkueena tärkeät asiat oikein. Kaava on yksinkertainen: Duunari menee maalille ja tekee maalin.
Ei Kärpätkään huono ollut, mutta turhaa energiaa valui hukkaan Niklas Bäckströmin mukana ulos. Kaikki kunnia Mika Pietilälle, mutta hän ei ole sen tason maalivahti, joka johdattaa joukkueen finaaliin ja Suomen mestaruuteen saakka. Juuso Riksman oli kiistatta virkaveljeään parempi mies paikallaan.
Kärpät vaikeni, kun puheenaihe siirtyi Bäckströmiin. Mitä Kärpät siinä voitti? Mitä Kärpät olisi hävinnyt, jos se olisi heti kertonut, mistä on kysymys. Kumpi jalka on kipeä ja mistä kohti.
Tiistaina päästiin huhuissa jo niin pitkälle, että Bäckström on sivussa kurinpidollisista syistä. Jos näin uskomaton huhu todella pitäisi paikkaansa, Kari Jalonen löytäisi heti huomenna sirkuksesta töitä - eikä todellakaan tirehtöörinä vaan sinä vahvasti maskeerattuna hauskuuttajana.
Ehkä kuulemme oikean vastauksen sitten, kun kausi on ohi.
Edessä on vielä pronssiottelu, johon virittäytyminen on näillä leveyksillä niin itse joukkueelle kuin kannattajille vaikeaa.
Pronssi on kuitenkin voitettu mitali ja näkyy tilastoissa. Se on taistelun väärti.
Pronssia on voitettu ja juhlittu Oulussa 1980. Pronssi on voitettu Oulussa vuosina myös 1984, 1985 ja 1986. Silloin sitä ei juhlittu, koska putoaminen finaaleista oli niin karvas pettymys.
Mikä on pronssin arvo ja arvostus Oulussa nyt? Yltäkylläisellä 2000-luvulla.
JOUKO VUORJOKI
jouko.vuorjoki@kaleva.fi