Vanha rakennus voi olla ympäristölleen tärkeä, vaikkei se varsinaisesti mikään suojelukohde olisikaan. Siksi se kannattaa korjata, vaikka samalla rahalla kenties saisi uuden. Mutta mistä löytää vanhaan taloon sopiva korjausratkaisu, joka ei mene yli... tai ali, jolloin sitä saa loputtomasti paikkailla?
Oulussa sadoille ja jopa tuhansille on kaivattuna järjen äänenä ollut Pohjois-Pohjanmaan korjausrakentamiskeskus Pora, jonka toiminta nyt ikävä kyllä näyttää olevan pahasti vaakalaudalla. Ellei rahoitusta siunaannu pikaisesti jostain, lyödään keskuksen luukut heinäkuussa kiinni.
Puolueetonta ja maksutonta neuvontaa jakanutta Poraa on ollut helppo lähestyä, koska keskus ei ole varsinaisesti mikään viranomainen. EU:n projektirahalla toimineessa keskuksessa on ollut töissä kolme asiantuntijaa, joilta on voinut kysyä apua ihan tavallisen mummon mökin omistaja siinä missä arvokkaan kulttuurihistoriallisen suojelukohteen haltijakin. Ja nykyisin yhä useammin myös uuden kohteen rakentaja!
Poran filosofian mukaan rakennukset eivät oikeastaan ole koskaan "valmiita". Eniten valmiita ne ovat silloin, kun ne ovat täydessä käytössä, ei silloin kun rakennusurakka on saatu päätökseen. Rakennusten elinkaari on jatkuva muutosprosessi, vaikkakin hidas sellainen. Vain monumentit vastaavat sitä ajatusmallia, jonka mukaan rakennuksista useimmiten puhutaan.
Siksi korjaamistakin suotta pidetään ikävänä, pakon sanelemana, suorastaan edistyksen esteenä. Pikemminhän se on mahdollisuus parantaa tilannetta. Harvoinhan kaikki muutenkaan kerralla onnistuu!
Porassa on paneuduttu ihmisten arkipäivän ongelmiin, joiden paras asiantuntija on tietenkin asukas itse. Ratkaisujakin on etsitty jalat maassa hänen lähtökohdistaan. Korjaamisessa ei voi samassa määrin kuin uudisrakentamisessa nojata pelkkiin teknisiin määräyksiin ja ohjeisiin.
Teknisten neuvojen lisäksi Poran kunnostajille antamaa henkistä ja sosiaalista tukea ei ole syytä missään mielessä vähätellä.
Poran tarpeellisuutta ei itse asiassa kukaan ole kyseenalaistanutkaan, mutta toimintamalli on niin uusi, että siihen ei ole valmista ratkaisua kunnallisessa päätöksenteossa. Tulokset ovat monilta osiltaan yleishyödyllisiä, mutta kun ne eivät ole suoraan lakisääteisiä palveluja, niille ei myöskään ole valmista rahoitusmallia.
EU-rahoituksen ongelmana ovat taustalla vaikuttavat ohjelmien teemat. Hanke voi olla vaikka kuinka hyvä ja kannatettava, mutta jos se ei istu ohjelmien raamiin, rahaa ei tipu. Alun perin kulttuuritoimen hallinnoimana polkaistulle Poralle ei tässä vaiheessa löytynyt sopivaa teemaa edellisen rahoituskauden jatkoksi, kun toiminta on laajentunut myös tekniikan ja sosiaali- ja terveystoimen reviirille, eikä enää ollut suoraan mitään yhtä ja tiettyä.
Puolentoista vuoden päästä alkavan uuden EU-kauden yksi painopiste on kulttuuriympäristön hoito, joka taas istuisi Poran rooliin erittäin hyvin. Mutta jos toiminta välillä katkeaa, ei sitä niin vain polkaista uudelleen käyntiin.
Viimeksi ratkaisuksi on esitetty kuntien yhteistyötä samaan tapaan kuin esimerkiksi ympäristöpalvelujen järjestämisessä on menetelty. Korjausrakentamiskeskus täydentäisi kuntien rakennusvalvontaa.
Perinteisten kuntapalvelujen uudistamiseksi etsitään kiivaasti uusia toimintamalleja ja -tapoja. Pora voisi olla yksi niistä, sen lopullinen rooli vain on vielä hiomatta.