Viimeiset vuodet ovat olleet populismin voittokulkua. Uusia, vanhoja puolueita haastavia poliittisia liikkeitä on syntynyt lähes kaikissa demokraattisissa maissa.
Uudet puolueet ovat myös saaneet äänestäjiä puolelleen. Euroopassa noin joka viides äänestäjä on äänestänyt populistia puolueita.
Populististen puolueiden kannatuksen nousu on ollut käynnissä yli 10 vuotta, mutta viime ja tänä vuonna uudet puolueet ja aatteet saivat käytännössä läpimurron globaalilla tasolla.
Populismin nousulla on nyt konkreettisia ja todennäköisesti pitkäaikaisia seuraamuksia. Esimerkiksi sijoittajan näkökulmasta poliittisesta järjestelmästä on tullut epävakaampi kuin aikaisemmin.
Yhdysvalloissa ja Latinalaisessa Amerikassa populismi liittyy usein vapaakaupan vastustukseen. Suurena maana Yhdysvallat oli pitkään verrattain suljettu talous. Ulkomaankaupan merkitys kasvoi varsin myöhään.
Suuria vaikutuksia nähtiin varsinkin, kun Kiina liittyi kansainväliseen talousjärjestelmään. Ei ole sattumaa, että presidentti Donald Trump on ollut kriittinen erityisesti Kiinan kauppasopimuksiin.
Euroopassa kriittisyys on harvoin liittynyt varsinaisesti kansainvälisen kaupan vapautumiseen. Etenkin pienissä maissa on totuttu riippuvuuteen kansainvälisestä taloudesta.
Kritiikki on kohdistunut enemmänkin ihmisten liikkuvuuteen ja maahanmuuttoon. Lisäksi euro-alueen kriisi ja sen vaatimat toimenpiteet herättivät paljon vastustusta sekä avunsaaja- että antajamaissa. Suomessa, kuten yleensä Euroopassa, vapaakauppaan liittyvä kritiikki on jäänyt vähäiseksi.
Useissa Euroopan maissa uusien puolueiden nousu on tarkoittanut puoluerakenteen pirstaloitumista.
Vanhoista puolueista vaikeuksia on ollut etenkin eurooppalaisilla sosiaalidemokraattisilla puolueilla. Esimerkiksi Hollannissa demareiden osuus äänistä laski noin viiteen prosenttiin kevään parlamenttivaaleissa, kun edellisissä vaaleissa äänimäärä oli vielä noin neljännes.
Sirpaloituminen on useissa maissa vaikeuttanut vakaiden enemmistöhallitusten muodostamista.
Ranskassa tuoreiden vaalien lopputulosta on tulkittu vahvasti populismin häviöksi. Presidentti Emmanuel Macronin vaalikampanjan ohjelma oli EU-myönteinen ja rajat avoimena pitävä.
Perinteisten puolueiden kannalta Macronin voitossa oli kuitenkin pelottava viesti.
Hänen puolueensa, joka on perustettiin alle vuosi sitten, sai parlamentin alahuoneessa ehdottaman enemmistön kesäkuun vaaleissa. Puoluekartta meni rajusti uusiksi. Häviäjiä olivat jälleen perinteiset valtapuolueet.
Populismin nousulla voi olla isoja seurauksia. Latinalaisessa Amerikassa on useita esimerkkejä tästä. Yhdysvalloissa Trumpin hallinto näyttää muuttavan dramaattisesti maan asemaa kansainvälisessä yhteistyössä.
Brexit-kansanäänestyksen tulos muuttaa puolestaan Euroopan valtapoliittista tasapainoa. Iso-Britannian erolla EU:sta tulee olemaan myös pysyviä vaikutuksia, jotka eivät muutu helposti poliittisten suhdanteiden muuttuessa.
Populismin vaikutuksia Manner-Euroopassa ovat vaimentaneet monipuoluejärjestelmät ja EU. Politiikan suuret muutokset ovat vaatineet käytännössä populistipuolueiden ehdottaman enemmistön.
Unkari ja Puola ovat tästä esimerkkejä, kun maat ovat vallan vaihdon jälkeen selvästi hyljänneet osan EU:n yhteisistä arvoista.
Euroopan muutoksia hidastaa myös EU, joka käytännössä pakottaa jäsenmaitaan pidättäytymään yhdessä sovituissa politiikkaraameissa. Ääriesimerkki tästä on Kreikka, jossa valtaan noussut uusi puolue Syriza on joutunut käytännössä noudattamaan tarkasti muiden euromaiden ohjausta.
Jatkuuko populismin voittokulku?
Tähän ei ole luotettavaa ennustetta. Ennustamista vaikeuttaa alla olevien tekijöiden moninaisuus. Esimerkiksi pelkkä piristynyt talouskasvu ei tule riittämään muutokseen.
Suomessa tilanne on erityisen mielenkiintoinen. Kaksissa edellisissä eduskuntavaaleissa perussuomalaisten kannatus on ollut lähes 20 prosenttia. Nyt puolue on jakautunut eduskunnassa kahtia.
Tällä hetkellä monet taustatekijät, jotka vaikuttivat edellisissä vaaleissa todennäköisesti muutosta voimistaen, ovat laantuneet. Talous on palannut kasvu-uralle ja eurokriisi on rauhoittunut. Lisäksi pakolaisvirrat Suomeen ovat tyrehtyneet.
EU:ssa voidaan hyvin tehdä lähivuosina seuraava askel lisäintegraatiota kohden, mutta suomalaisten äänestäjien kannalta muutokset tulevat olemaan hyvin abstrakteja.
Voi hyvinkin olla, että jälleen yhden uuden eurooppalaisen toimielimen tai instituutin vastustaminen ei riitä energisoimaan äänestäjiä. Tähän tarvitaan jotain muutakin.
Risto Murto on työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja.