Oulussa pannaan johtamisjärjestelmä kokonaan uusiksi. Valtuustoryhmät ovat sopineet, että kaupunki luopuu apulaiskaupunginjohtajista ja organisoi toimintansa uudelleen vuoden 2016 loppuun mennessä.
”Oulun kaupunki ottaa käyttöön uuden johtamisjärjestelmän valtuustokauden 2017 alkaessa. Tässä yhteydessä apulaiskaupunginjohtajien ja hallintojohtajan tehtävänimikkeistä luovutaan. Kaupungin virkajohdon valinnat suoritetaan ilman poliittisia mandaattipaikkoja.”
Valtuustosopimuksen tarkennus on osa johtamisjärjestelmän uudistusta.
Eihän kyse ole populismista?
Oululaisia ja kaikkia meitä suomalaisia on helppo kosiskella potkaisemalla herroja takapuoleen vaikka itsekin olisi herra. Me kaikki nautimme siitä salaa.
Ei muuta kuin monoa ahteriin. Sitä ne herrat ovat antaneet meille tavallisille pulliaisillekin. Hyvä, hyvä.
Onko tässä käynyt niin, että kun Oulun poliittiset päättäjät eivät onnistu tasapainottamaan taloutta, tekemisen makua saadaan aikaan ilmoittamalla, että apulaiskaupunginjohtajien virkanimikkeistä luovutaan vuoden 2016 lopussa?
Se on luvattu, että nykyisille johtajille löytyy kaupungin töitä vuoden 2016 jälkeen.
Jos kyse ei ole populismista ja oululaisten hämäämisestä, täytyyhän sopimuksen taustalle löytyä asiaperusteita.
Pontevat poliitikot ovat jo päättäneet siirtyä Oulun kaupungin organisaatiossa tilaaja–tuottaja-mallista elinkaarimalliin. Sitä, millainen tuo elinkaarimalli on, ei osaa vielä kukaan sanoa. Se tiedetään, ettei se elätä apulaiskaupunginjohtajia eikä hallintojohtajaa.
Kyse on siis elinkaarimallin valmistelusta. Kun apulaiskaupunginjohtajat ja yksi hallintojohtaja eivät ole tiellä, päättäjän mielikuvitus voi liihottaa byrokratian kahleista vapaana.
Kaupunginhallituksen kehittämisjaosto pääsee linjaamaan, kuinka oululaiset saavat kokopäiväisen kaupunginhallituksen puheenjohtajan ja puolipäiväiset pääprosessien puheenjohtajat. Näille puheenjohtajille maksetaan poliittisesta johtotehtävästä tietysti palkkaa.
Näitä pääprosesseja on kolme. Ne ovat hyvinvointipalvelut, sivistys- ja kulttuuripalvelut sekä yhdyskunta- ja ympäristöpalvelut. Näitä pääprosesseja johtamaan tarvitaan virkajohtajat.
Tietysti nämä pääprosessien johtajat osallistuvat kaupunginhallituksen kokouksiin aivan kuten puolipäiväpuheenjohtajat. Voipa olla, että näitä pääprosessien johtajia ryhdytään kutsumaan toimialajohtajiksi.
Hetkinen! Hetkinen! Tässä on jotakin tuttua.
Ai niin, meillähän on jo kokopäiväinen kaupunginhallituksen puheenjohtaja ja puolipäiväiset lautakuntien puheenjohtajat. Mitä uutta tässä enää on? Pitääkö tämä keksiä elinkaarimalliin?
Palkalliset poliitikot ovat olleet käytössä jo kuluvan valtuustokauden alusta.
Entäpä toimialajohtajat?
Tuttu juttu. Oulu sai 1. tammikuuta 1994 kolme toimialajohtajaa. He hoitivat suvereenisti sektorilautakuntien ja apulaiskaupunginjohtajien tehtävät.
Muutamassa vuodessa hoksattiin, että homma ei toimi.
Niinpä Oulussa ei ole enää tällä vuosituhannella ollut toimialajohtajia. On vain kolme apulaiskaupunginjohtajaa ja yksi hallintojohtaja.
Kaupungin johtamisessa on vastuunsa. On virkavastuuta ja on poliittista vastuuta. Niillä on eroa.
Siksi tulevassa valmistelussa on tehtävä selväksi, mikä on poliittinen vastuu ja mikä virkavastuu. Miten vastuu jakautuu oikeudellisessa, taloudellisessa ja rikosoikeudellisessa mielessä?
Kaupungin johtamisessa vastuu on erityisen suuri. Johtajat ovat vastuussa kaikista asukkaista – tavallisista ihmisistä, joita ei voi irtisanoa.
Poliitikkojen kuuluu ottaa vastuuta tekemällä päätöksiä.
Kolumni