Turku Tämänvuotinen, järjestyksessä jo 15. Down By The Laituri vietettiin harvinaisen kesäisissä oloissa. Suotuisa ilma houkutteli väen liikkeelle. Festivaalialue tuomiokirkon viereisestä Porthanin puistosta Samppalinnan mäelle täyttyi juhlijoista.
841 000 euron budjetilla järjestetyn DBTL:n tavoitteena oli myydä noin 43 500 lippua. Ennen sunnuntain tilitystä luvusta puuttui 13 500 lippua, mutta optimistinen DBTL-organisaatio arvioi tavoitteen täyttyvän.
Tulosta verottivat pussikaljottelijat, jotka nauttivat tarjonnasta festivaalialueen ulkopuolelta.
Kotimaan tähtiä
DBTL avasi kesän monipuolisella ohjelmalla. Lähes 200 esiintyjässä ja esiintyjäryhmässä oli jokaiselle jotain.
Valtaosa suomalaisfestivaaleista luottaa kotimaan tähtiin, sillä ulkomaisten bändien hinnat ovat karanneet pilviin. Näin Laiturissakin. Paikalla olivat kaikki keskeiset artistit Tik Takista Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaukseen.
Legendaosastosta eniten kiinnostusta herätti komeaa paluuta tekevä Wigwam, joka innosti sekä harmaantuneita alkuperäisfaneja että progekonkarin vasta löytäneitä teinejä.
Ulkomaan elävistä Turussa nähtiin nousevat ruotsalaisnimet Prime Sth ja Eskobar, teknotunnelissa soittanut saksalais-dj Carson Plug sekä runoklubin brittilyyrikot Jo Colley ja Andy Willoughby.
DBTL ei ole toki pelkkää (rock)musiikkia. Ohjelmaa löytyy lapsille (lastenlaiturit), kirjallisuuden ystäville (runoklubi), teatteriharrastajille (Mikko Kivisen, Ola Tuomisen ja Tom Lindholmin Hamlet-show), sirkusintoilijoille (klovni Dodo) ja vaikka kolhintafriikeille (Extreme Duudsonit).
Vuoden Laituritaiteilijaksi nimetty Markku Into luki viimeisimmän teoksensa Raivoava takakirves maratonluentana olutravintola Apteekissa. Dekkarikirjailija Reijo Mäen alustama tilaisuus todisti Innon prunouden toimivan myös livenä. Kolmetuntinen urakka hoitui Innon vanhan underground-kumppanin M.A. Nummisen voiteluohjeilla: juomaksi vain haaleaa vettä.
Realiteetit painottuvat
Takavuosien Laitureihin kiinteästi kuuluneet sattumanvaraiset yhteisesiintymiset ja suuret spektaakkelit kuten Miljoonasateen vedenalainen konsertti ovat pääosin vain muistoja.
DBTL tarjosi luvatun eikä sitten juuri muuta. Esimerkiksi 1970-luvun vitsilingon Eeki Mantereen ja groove-orkesteri Nylon 66'ersin yhteiskeikat olivat miellyttäviä, mutta harvinaisia poikkeuksia varmoihin hevosiin panostavasta ohjelmalinjassa.
Tänä vuonna ohjelmasta oli otettu löysät pois. Isoilla estradeilla tahtia takoivat samat esiintyjät, joihin luottavat tänä kesänä muutkin festivaalijärjestäjät.
Pikkupiirien suosikit, marginaalityylit ja indie-nimet löytyivät yhteistyöklubeilta, joilla muun muassa reggae ja dj-taide sekä HIM:n kansainvälisen menestyksen myötä asemiaan parantanut raskas rock keräsivät samanmieliset yhteen.
Nokkelasta ipanasta itsevarmaksi murkuksi varttunut DBTL on instituutio valtakunnan tapahtumakartalla. Vip-lavoineen ja sponsorimainoksineen DBTL on alkanut muistuttaa vuosi vuodelta enemmän Porijazzin synergiahakuisia yhteistyökumppanipitoja.
Spontaanius on väistynyt suunnitelmallisuuden tieltä, mikä tosin on samalla mahdollistanut nykymuotoisen tapahtuman järjestämisen.
Kuten establishment yleensä, myös DBTL on herättänyt vastakulttuurisia ilmiöitä ympärilleen. Tästä viesti esimerkiksi paikallinen hiphopryhmä Ritarikunta, joka järjesti oman räptapahtuman Not By The Laituri lauantaina.