Oulu Kun opettaja koulussa kysyi pieneltä Mikael Niemeltä, missä korttelissa tämä asui Pajalassa, tuleva kirjailija vastasi, että Vittulassa.
"Ymmärsin, että olin tehnyt virheen: minusta tuli oitis suomalainen ruotsinkielisessä luokkahuoneessa. Meidän korttelin virallinen nimi oli Björk (Koivu). Ihmettelin, miksei luokassa voi käyttää samaa sanaa kuin koulun pihalla", kertoi Oulun pääkirjastossa perjantaina iltapäivällä tarinoinut tornionjokilaaksolainen menestyskirjailija.
Kirjailijatapaaminen oli houkutellut Pakkalan salin täyteen kuulijoita. Samana iltana sai Teatriassa maailmanensi-iltansa Niemen romaanin ruotsin-, suomen- ja meänkielisen version pohjalta dramatisoitu näytelmä Populäärimusiikkia Vittulasta.
Niemi heitti, että hänen kirjansa dramatisoiminen näytelmäksi taisi olla mukava itsemurhaprojekti.
Sanalla on voimaa
Suomenkielisten asemasta silloisessa Pajalassa Niemi sanoi, että koko ajan piti vaihtaa identiteettiä. "Koulussa piti olla ruotsalainen, kyökin puolella tornionjokilaaksolainen."
Niemi kertoi, että osin tätä vanhaa asennetta vastustaakseen hän tahtoi rohkeasti nostaa Vittula-sanan kirjan nimeen.
"Ruotsissahan sanaa ei ymmärretä, mutta Suomessa ymmärretään. Se on karkea naisten ylistys, koska meidän seudulla naiset synnyttivät niin paljon lapsia."
Niemi kertoi vielä hauskan tarinan, jonka hänen kustantajansa Timo Ernamo oli kuullut. Kuinka eräs lentokoneessa Niemen kirjaa lukenut ruotsinsuomalainen nainen oli teipannut kirjan kannesta piiloon Vittula-sanan ja kirjoittanut päälle Hattula. Populäärimusiikkia Hattulasta siis.
Vittula on päässyt kirjan nimeen myös muun muassa Saksassa ja Italiassa. Saksaksi romaanin nimi on Populärmusik aus Vittula ja italiaksi Musica rock da Vittula.
Niemeä haastatellut ohjaaja Katariina Lahti huomautti myös muista Pajalan omintakeisista paikannimistä: Texasista ja Paskajänkästä.
"Pajalaan tulee nykyisin bussilasteittain turisteja, jotka haluavat nähdä Paskajänkän puhdistuslaitoksen. Me olemme Pajalassa tällaisia, oman kulttuurimme lapsia, ja sen puolesta taistelen. Pajalassa käy nyt kova keskustelu, jossa haetaan vauhtia 1800-luvulta saakka, missä kulkee Paskan ja Vittulan raja."
"Kyllä se makkaa"
Pajalan väestömäärä on pienentynyt suunnilleen sadalla hengellä vuodessa 1950-luvulta lähtien. Viime aikoina tornionjokilaaksolaisten itsetunto on kohonnut, mutta meän kieli on edelleen hyvin uhattuna.
"Kun kirjani ilmestyi, pajalalaisten määrä väheni 300 henkeä - olisi pitänyt jättää kirjoittamatta", hyvin luontevasti ja lämpimästi esiintynyt Niemi vitsaili.
"Itse yritän tehdä lisää lapsia, mutta se ei riitä."
Niemen perhe kasvoi aivan vasta kolmilapsiseksi. Sen vuoksi Niemi tuli Oulun kaupunginteatterin ensi-iltaankin ilman puolisoaan.
"Vaimoni on Hollannista. Lapsistamme tulee kaksikielisiä: he puhuvat friisin kieltä ja ruotsia. Toivon, että he oppisivat myös hollannin kielen ja Tornionjokilaakson suomen!"
Niemi tunnusti itsekin osaavansa vain joitakin sanoja meän kieltä.
"Opin sitä parhaiten hirvimetsällä. Ensi kuuluu laukauksen ääni ja sitten möreä kommentti ´Kyllä se makkaa´."
Niemen August-palkittu romaani on Ruotsin myydyin teos Raamatun jälkeen. Sitä on ostettu jo 750 000 kappaletta, josta pokkarien osuus on puoli miljoonaa. Suomessa Liken kustantamaa romaania on myyty kovakantisena 40 000 kappaletta ja sen lisäksi pokkarina.
Mikael Niemi tyrmää käsitykset, että hän olisi saanut kirjallisia vaikutteita eteläamerikkalaisilta kirjailijoilta, esimerkiksi Gabriel García Marquezilta.
"Se on tornionjokilaaksolaista maagista realismia verenseisauttajineen ja pirua manaavine kummitusjuttuineen. Maaginen realismi oli Pajalassa minun nuoruudessani luonnollinen tila. Lestadiolaisuus kulki voimakkaana alivirtana", Niemi analysoi.
Romaaninsa omaelämäkerrallisuudesta Niemi paljasti, että hän oli lapsuudessaan lähinnä kirjan Niila, hiljainen ja vetäytyvä.
"Olen kasvanut suuren hiljaisuuden keskellä. Jos 30 vuotta sitten olisin joutunut esiintymään näin suuren yleisöjoukon edessä, olisin lähinnä kuollut", Niemi tunnusti.