Oulun kaupunginteatterin viime vuoden menestysesitys Populäärimusiikkia Vittulajänkältä ei lähde Wieniin.
Wienin Juhlaviikot ilmoittivat päätöksestään teatterilaisille alkuviikosta.
Wienin Juhlaviikkojen edustaja kävi katsomassa Populäärimusiikin viimeisen esityksen Teatrialla 16. joulukuuta 2003. Dramaturgi Almut Wagner ihastui näkemäänsä ja luonnehti sitä adjektiivilla grandiös! Myöhemmin Wienistä tuli esityskutsu juhlaviikoille keväällä 2005.
Vierailun aikataulut Wienissä ja talous olivat jo kunnossa, mutta ongelmaksi muodostui näytelmän poikkeuksellinen esitystila. Pitkällisten etsintöjenkään jälkeen Wienin alueelta ei löytynyt sopivaa, Teatriaa vastaavaa suurta teollisuushallia.
Niinpä järjestäjät joutuivat peruuttamaan kutsunsa.
Asiasta Ouluun ilmoittanut Almut Wagner korostaa, ettei vierailun peruuntuminen tosiaankaan johdu kustannuksista. Wienistä ei vain yksinkertaisesti löytynyt sellaista esityspaikkaa, johon Populäärimusiikin panoraamanäyttämö mahtuisi.
Kun Populäärimusiikin esitykset päättyivät, se pantiin jäihin odottamaan mahdollista Wienin-vierailua.
Paakelsit jäissä
Joulukuusta asti teatteri on säilyttänyt puvut, lavastuksen rungot, kakut ja muut paakelsit, rotanhännät ja kaiken rekvisiitan lähtövalmiina. Osa on ollut Teatrian pihalla, osa ulkovarastossa Limingantullissa ja osa teatterilla.
"Nyt tarpeisto ja puvut puretaan varastoon, huolletaan ja varastoidaan. Lavasteet niiltä osin kuin voidaan säilyttää, käytetään uudelleen, loput pannaan kierrätykseen", kertoi teatterin tekninen päällikkö Ari Törmä.
Myös tshekkiläinen Hradec Kraloven keskiaikaisen kaupungin kansainvälinen Theatre European Regions -teatterifestivaali on ollut kiinnostunut Oulun esityksen ottamisesta festivaalilleen. Mutta heti kun he kuulivat esityksen mittasuhteet, itäböömiläisen festivaalin edustaja perääntyi.
Populäärimusiikkia Vittulajänkältä -näytelmää esitettiin Teatrian suurella näyttämöllä vuoden 2003 aikana yhteensä 77 kertaa täysille katsomoille. Se keräsi yli 36 000 katsojaa.
Mikael Niemen August-palkittuun romaaniin perustuneen maailman kantaesityksen dramatisoi Ilpo Tuomarila ja ohjasi Katariina Lahti.