Siitä, miten jakselee sosialistinen realismi Coca-Cola -mainokseksi verhoutuneen poptaiteen alla, päästään näillä näkymin perehtymään aikaisintaan vuoden 2005 alussa, mikäli toimitusjohtaja Jorma Yypänahoa kuuntelee.
Tai voi siihen mennä niinkin kauan kuin vuoden 2007 alkuun, jos Seppo Moilaseen uskoo.Vasemmistoliiton kunnallisjärjestön sihteeri Moilanen puolestaan laskee ajan Järjestötalon ravintolan vuokrasopimuksen päättymisestä.
Oulun Järjestötalon laajaa seinämaalausta, joka on viettänyt 40-vuotisesta elämästään arviolta neljäsosan katseilta peitossa, pääsee parhaimmillaankin katsomaan aikaisintaan vuodenvaihteen jälkeen. Sopimus mainostajan kanssa on voimassa tämän vuoden loppuun. Mainosta ei pysty irrottamaan rikkomatta sitä, epäilee Foxian omistavan ravintolayhtiön toimitusjohtaja Yypänaho.
"Mun käsittääkseni sen maalauksen päällä on kotelo", kuvailee Yypänaho yht´äkkiä suuren kiinnostuksen kohteeksi joutunutta Tapsa Tapiovaaran maalausta, jonka mainos peittää Foxian seinällä.
Pertti Snellman oli yrittäjänä, silloin, kun Tapiovaaran seccotekniikalla tehty maalaus peitettiin.
Varottiin lentävää kaljaa
Snellman muistelee, että vuosi olisi ollut 1993 ja yritys, joka noissa tiloissa silloin toimi, oli keskiolutpaikka nimeltään Rockoff.
"Se oli vähän villiä se toiminta ja siellä saattoi lentää kaljaa, niin me vuokranantajan kanssa yhteisymmärryksessä suojelimme sen."
Snellman kertoo, että suojausta varten rakennettiin puukehikko, joka kiinnitettiin ympärillä oleviin seiniin ja kovalevy tuli Tapiovaaran seinämaalauksen eteen.
Ensimmäinen mainos Sukupolvien saaton päällä oli Rockoffin oma punakeltainen mainos, jonka Koff kustansi, Snellman muistelee.
Ensimmäistä seurasivat myöhempinä vuosina Coca-Colat, joista ensimmäisessä oli hänen mukaansa pilvenpiirtäjiä. "Tokio tai New York ja tumma yömaisema."
Mainokset ovatkin säilyneet maalauksen peittona Rockoffin ajoista läpi Café Rumban kauden aina nykyiseen Foxiaan saakka.
Kajoaminen kiellettyä
1980- ja 1990 -lukujen taitteessa yrittäjänä Järkän tiloissa oli Markku Rättilä, joka muistaa hyvin, että Café Adamin aikana seinämaalaukseen kajoaminen oli kiellettyä. "Eikä se ollut mitenkään kummallinen. Se istui siihen hyvin", Rättilä muistelee Tapiovaaran maalausta.
Olli Kiukas oli myös mukana 1990-luvulla Järjestötalon ravintolatoiminnassa. Hän muistaa nimenomaan sen, ettei suoraan tuon maalauksen päälle saanut maalata mitään. Sekin vaihtoehto kun oli saattanut käväistä jonkun mielessä.
Oulun taidemuseon virkavapaa oleva konservaattori Päivi Kyllönen ei ole tutustunut juuri Järjestötalon tapaukseen, mutta hänelle ovat tuttuja ainakin mekaaniset vauriot, jollaisia helposti tulee suuriin taideteoksiin, kun ne peitetään.
"Seinämaalauksessa käyttöyhteyden muutos - kuten nyt taiteen tilasta mainostilaksi - voi ajan virrassa asioiden unohtuessa aiheuttaa alle jäävälle teokselle mekaanisia vaurioita, kun tila otetaan muuhun käyttöön ja halutaan peittää siististi tilaan sopivalla tavalla."
Kyllösen mielestä on harvinaista, että peittäminen huomataan tehdä alle jäävän materiaalin ehdoilla.
Tapio Tapiovaaran monumenttimaalauksen nykytilanne ja tulevaisuus nousivat esiin, kun Kaleva kertoi keskiviikkona Järjestötalon saneeraus- ja rakennushankkeista.
