Kristiina Rytky, 16; seisoo mikrofoni kädessään bändin keskellä ja laulaa päivästä paratiisissa. Paita kertoo, että hän on syntynyt idoliksi. Vieressä Katja Joensuu, 27, hioo stemmoja kohdalleen. "Täällä kukaan ei sano, että olkaa hiljaa. Se on parasta."
Hieman vaatimaton lähtökohta laulajalle, mutta toisaalta piristävän tervehenkistä nykypäivän idolitehtaiden seassa. Oulunsalon pop-jazz-kurssilla kukaan ei lennä lavalta, vaan ääntä saa ja pitää päästää.
"Sitten laulatte mikrofoniin, molemmat!" musiikinopettaja Mikko Kuusiniemi käskee ja viisihenkinen pumppu polkaisee Phil Collinsin jäljissä paratiisiin.
Suomen Rytmimusiikin Ystävät ry järjesti pop-jazz-kurssin Oulunsalossa jo toista kertaa. Kurssilla harjoitellaan viikon ajan soittoa ja laulua ammattilaisten ohjauksessa. Kokemusta osallistujilla on yhtä vaihtelevasti kuin ikääkin. Kummassakaan kategoriassa ei ole vaatimuksia eikä rajoitteita, vaan kurssi on avoin kaikille rytmin riivaamille.
"Soitin nuorempana pitkään kitaraa. Kavereiden soittoporukasta puuttui kuitenkin rumpali, joten päätin lähteä katsomaan vieläkö vanha oppii uuden harrastuksen", 32-vuotias Ari-Pekka Kurikka nauraa rumpujen takaa.
Kempeleläinen Rytky kertoo laulaneensa jo kahdeksan vuotta. "Olen tehnyt bändin kanssa jonkun verran keikkaa nuorisoilloissa."
Rytkyn mukaan bändillä ei ole vielä nimeä, siis edes sitä, jolla sitä voisi kutsua. Paidan lupauksen hän kuitenkin aikoo lunastaa ja olla porukan ensimmäinen televisiojulkkis. "Riippuu vähän missä ohjelmassa", Kurikka heittää.
Viisitoista kurssilaista on jaettu kahteen bändiin. Raja menee suurin piirtein 13-vuoden kohdalla. Kun senioriosasto vielä viilaa settiään kuntoon, juniorit ovat jo levyttämässä. Oulunsalo-talon luokka on taipunut studioksi, missä viikon opit saadaan tallennettua muistolevylle.
Myös kurssin nuorin osallistuja löytyy rumpujen takaa, jos vain tietää häntä sieltä etsiä. 7-vuotiaalla Veli-Matti Väyrysellä on juuri ja juuri enemmän mittaa kuin bongorummuilla.
Mutta ääntä pääsee ja se on pääasia.