Valtion tiede- ja teknologianeuvosto luovutti äskettäin puheenjohtajalleen eli pääministeri Matti Vanhaselle merkittävän ponsiluettelon. Kyseessä on neuvoston asettaman johtoryhmän arvio siitä, mitä suomalaiselle korkeakoulu- ja tutkimusrakenteille täytyy jatkossa tehdä. Loppuraportti sisältää 28 kohtaa, jotka kaikki tähtäävät Suomen koulutuksen, tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan kansainvälistämiseen.
Uudistus on ymmärrettävä priorisoinnin ja profiloinnin vahvistamisena nyt, kun Suomi on onnistunut ponkaisemaan seurailijasta teknologian kärkimaihin.
Paperia on kulunut rutkasti. Sillä ponnet nojaavat kolmelle suurelle ja neljälle pienemmälle valtion tutkimuslaitosten, korkeakoulujen ja välittäjäorganisaatioiden, kuten teknologiakeskuksien ja yrityshautomoiden, kehityshaasteita luodanneelle selvitykselle. Opetusministeriö ja kauppa- ja teollisuusministeriö ovat julkistaneet selvitysmiestensä katsauksia tipottain syksystä lähtien.
Johtoryhmä painottaa, ettei se ole heilunut ylhäältäkäsin viikatteen tai kirveen kanssa. Ja silti tulos on rankka. Näillä näkymin valtioneuvosto suorastaan potkaisee ministeriöt ryhdistämään allaan toimivia peräti 19 valtion tutkimuslaitosta. Niiden tehtävänä on pitää hallinto kyvykkäänä hoitamaan asiantuntevasti omaa aluettaan. Tunnetumpia ovat esimerkiksi Metla, ympäristökeskus, Geologian tutkimuskeskus tai Stakes
Ministeriöt saavat syksyyn mennessä esittää omat rakenteelliset kehittämisohjelmansa. Tämän jälkeen hallitus asettaa oman työryhmänsä hiomaan uudistuksia. Muutoksia signalisoi jo se, että ponnen mukaan tavoitteena on kohdentaa resurssit "yhteiskunnan muuttuneiden tarpeiden mukaan".
Yksi ponsista vaatii nimittämään joka ministeriössä vastuuhenkilön tai vastaavan koordinoivan yksikön. Jos eivät sisäänrakennetut mekanismit siis toimi, jatkossa löydetään vähintään syylliset.
Muutkin linjaukset selventävät sitä, että tavoitteena on ennen kaikkea tehostaa valikointia kansantaloudellisen hyödyn ja hyvinvoinnin nimissä. Toisaalta yliopistot saavat vapauksia, kuten oikeuden osallistua tutkimustulostensa kautta yritystoimintaan, siis teknologiasiirtoon.
Mutta korkeakoulut pakotetaan myös kurimukseen sitä kautta, että jatkossa aloituspaikkojen määrän sijaan rahoituksessa painottuu tutkimuksen laatu. Yliopistojen onkin huolehdittava tutkimustavoitteistaan entistä tarkemmin, sillä ylimpänä ajatuksena on saatella Suomi tutkimuskeskittymien kehdoksi, joka vetää rutkasti puoleensa kansainvälisiä osaajia. Heikot putoavat vuosien myötä kuin luonnollisen valinnan kautta kyydistä.
Suomessa on harrastettu erinomaista työnjakoa, kun Tekes on vastannut asiantuntevasti teknologisista päätöksistä ja neuvosto ohjaillut tiedepoliittisia linjauksia. Mutta nyt neuvosto toivoo myös oman statuksensa kohotusta. Se tavoittelee sille jo laissa kirjattua omaa pääsihteeriä, joka sijoitettaisiin pääministerin kansliaan. Aie tuskin menee tällaisena läpi.
Pääsihteeri saataneen. Varmin ehdokas virkaikänsä puolesta, neuvoston toinen pääsuunnittelija Esko-Olavi Seppälä toimii opetusministeriössä. Mutta asia saattaa vielä kääntyä riidaksi. Kun kaiken mullistuksen tarkoituksena on tuloksellinen innovaatiopolitiikka, jota varten hallitus rakentaa oman innovaatiopoliittisen työryhmän ja VTT:n roolia vahvistetaan, niin jatkokehittelyn kannalta temppelinharjalla istuu tukevasti KTM.