Pikkaralan ponityttö Sonja Mäkelä puolustaa viikonvaihteessa Äimärautiolla viime vuonna voittamaansa Ponipokaali-kiertopalkintoa, joka on majaillut talven kotikaupungissaan kolmentoista vuoden tauon jälkeen.
Ensimmäisestä Oulun Pokaalista vuodesta 1985 lähtien Ponipokaali pysyi Oulussa peräti kuusi vuotta, mutta sen jälkeen se onkin kiertänyt ristiin rastiin Etelä-Suomea.
Mäkelä nappasi palkinnon Garanzia-ponillaan, jonka kanssa yhteistyö alkoi kunnolla oikeastaan vasta viime kaudella. 14-vuotias Reetta on hevosiin siirtyneeltä isosiskolta jäänyt perintöponi, jota Sonja kuvailee vauhdikkaaksi diivaksi.
Mäkelän ratsuna jo useamman vuoden ollut 15-vuotias Redwood Heather Rose, Roosa tai Kuningatar, niin kuin nuori ratsastaja sitä kutsuu, kielsi harmillisesti radalta ulos jäätyään tuijottelemaan sarjan takana ollutta katsomoa.
Tuleva koitos ei kylmähermoista kilpailijaa juuri jännitä. Ponipokaalista kilpaillaan kahdessa osakilpailussa, perjantaina ja lauantaina. Perjantain luokassa estekorkeus on metrin ja lauantain 110 senttiä.
Finaalissa nähdään myös vauhdikas uusinta. Ratsukot saavat pisteitä sijalukujen mukaan, ja yhteispisteet ratkaisevat voittajan.
Mäkelä ei myönnä hioneensa erityistä taktiikkaa, jolla Ponipokaali kotiin kannettaisiin.
Rataan tutustutaan ennen luokkaa kävellen valmentajaisän kanssa, ja ohjeet kuunnellaan tarkasti.
"Omiakin ehdotuksia voi tietysti aina esittää", Sonja nauraa.
Pokaaliviikonlopun vauhdikkaimpia suorituksia nähdään juuri ponien areenalla.
Pohjoissuomalainen poniratsastus on Sonja Mäkelän valmentajaisän Pekka Mäkelän mukaan taas ainakin hienoisessa nousussa. Mäkelä, joka valmensi jo 80-luvun voitokkaita poniratsastajia, mainitsee pohjoissuomalaisista poniratsastuksen tämänhetkisistä "kovista nimistä" ainakin Anna-Elisa Orajärven, Anni-Maria Aitan, Oona Uunilan sekä ponien Pohjois-Suomen hallisarjan voittaneen Jonna Pajalan.
Onnistumisen kokemuksia
Ponipokaali-osakilpailujen estekorkeuksien ei pitäisi kylmähermoista tyttöä huimata, sillä hän on ennättänyt tällä kaudella debytoida molemmilla poneillaan jo 120-tasolla, hyvin tuloksin.
Pohjois-Suomen hallisarjassa hän kilpaili Roosalla juniorisarjassa, jossa finaalin estekorkeus nousi 120 senttiin.
Reetalla Mäkelä hyppäsi samaa korkeutta Kuivasjärvellä toukokuun lopussa, vieden mukanaan sinivalkoisen ruusukkeen.
Isä-Mäkelä pitää erityisen tärkeänä sitä, että liian isoja luokkia ei lähdetä hyppäämään, ennen kuin niihin on varmasti riittävät valmiudet.
"Nuorille ratsastajille en toivoisi harmin paikkoja, vaan onnistumisen kokemuksia, sillä mikään ei ole helpompaa kuin itseluottamuksen murskaaminen", hän perustelee näkemyksensä.
Sonja sanoo katselleensa tulevan kesän kisakalenteria ja jonkinlaisia suunnitelmiakin sen suhteen on tehty, mutta 14-vuotias ratsastajatyttö on kisareissujen suhteen muiden armoilla.
"Riippuu mihin kuskataan", hän vilkaisee isäänsä merkitsevästi.