Sinisiä, punaisia, keltaisia, violetteja, vihreitä ja valkoisia muovisia poneja seisoo kymmenittäin, jopa sadoittain hyllyssä. Noora Rantavuoti, 20, kertoo lopettaneensa ponien laskemisen viime siivouskerralla 350 sadan jälkeen. "Tässä ovat ne ponit, jotka haluan pitää näytillä. Kaapissa on kolme isoa muovikassillista lisää."
Rantavuodin ponikokoelma ei ole lapsuuden lelujen suureksi venähtänyt jatke, vaan järjestelmällisen keräilyn tulos. "Pienenä ystävälläni oli poneja ja olin hänelle hiukan kateellinen niistä. Kolme vuotta sitten törmäsin poneihin uudelleen ja ymmärsin, että niiden taakse piiloutui kokonainen maailma ja halusin alkaa kerätä niitä", Rantavuoti valottaa.
Ponit kuuluvat kolmeen eri sukupolveen. Generation 1 on sukupolvi, joka tuli markkinoille, kun amerikkalainen Hasbro lanseerasi ponit vuonna 1981. "Generation 2:ta myytiin silloin kun minä olin pieni ja tällä hetkellä kaupoissa on tarjolla generation 3", Rantavuoti summaa.
Ponikerääjä on hankkinut omat poninsa monista paikoista: kirppareilta, netistä ja kaupoista. "Poneihin on tullut käytettyä satoja euroja. Ei tämä ole enää ihan halpa harrastus", nuori nainen nauraa.
Ponit eivät ole Rantavuodille pelkkiä koriste-esineitä, sillä hän myös customoi, eli muokkaa niitä. "Törmäsin customoituihin poneihin ja ne olivat minusta todella hienoja. Hankin itselleni baitin eli huonokuntoisen ponin, jota aikani kuluksi tuunasin. Sekoittelin maaleja ja sain aikaan kauniin punakultaisen sävyn."
Rantavuodin ystävällä oli tuolloin kelta-puna-mustat hiukset ja poni-intoilija varasti häneltä idean väreihin. Ensimmäisestä ponista tuli pitkäharjainen punainen komistus.
Poneja voi customoida monin tavoin. Osa harrastajista tekee näköiscustomeita, jolloin poneista tehdään jonkin esikuvan näköisiä. "Minulle se ei sopisi, sillä on niin perfektionisti, etten olisi koskaan tyytyväinen lopputulokseen. Siksi teenkin näitä omia customeita."
Ponin tuunaamiseen on tarjolla jättimäinen arsenaali työvälineitä. Karvoja voi tilata netistä, josta niitä löytyy vino pino. "Nettikaupoissa myydään lähes kaikensävyisiä karvoja. Ainoastaan läpikuultavia, eli kristalleja, on hankala löytää. Siihen monet harrastajat ovat käyttäneet kalastustarvikeliikkeistä saatavaa muovisiimaa."
Rantavuoti maalaa poneja akryylimaaleilla, mutta kovanluokan tuunaajat käyttävät ponien stailaamiseen jopa kynäruiskuja ja automaaleja.
Rantavuodin mukaan harrastuksen kiehtovuus piilee sen tuomissa mahdollisuuksissa. "Poneista voi tehdä mitä vain. En osaa piirtää, enkä laulaa, mutta tämän avulla voin ilmaista itseäni."
Amerikasta Suomeen rantautunut harrastus on maailmalla melkoinen hitti. "Parhaimmat customoitsijat ovat oikeita taiteilijoita. Heidän työstään maksetaan satoja, jopa tuhansia dollareita. Ne ovat todella pikkutarkasti tehtyjä upeita poneja."
Customeita annetaan paljon ristiäis- ja häälahjaksi. Verkossa olevalla suomalaisella ponisivustolla harrastajat esittelevät töitään. Rantavuodin mukaan keskustelupalstan henki on erinomainen ja kaikki ovat sinne tervetulleita.
"Jos joku innostuu customoinnista, niin kannattaa kyllä kokeilla. Harrastajan sydäntä lämmittäisi, jos kokeiluun käytettäisiin viallista ponia, eikä täydellistä g-1:tä", nainen nauraa.
Ponikeskustelua ja ponien
kuvia löytyy Paratiisikartanon
sivuilta osoitteesta
www.rikos.net/mlpforum/