Karsinan ovessa, nimikyltin vieressä roikkuu pehmo-Polle muistona Hevoshullu ponicupista. Karsinan asukissa on paljon samaa kuin kaikkien ponityttöjen rakastamassa sarjakuvasankarissa, Oona Uunila sanoo.
Kuten maailman monin poni, myös Amin Dusty Dream kuvittelee olevansa koko tallin päällikkö. Tarhasta töihin on turha houkutella ilman kaurakauhaa, päitsissä pitää olla leuan alla ketju, ettei omapäinen persoonallisuus painele eri suuntaan kuin taluttaja, ja tilaisuuden tullen ahmatti pistelee vaikka säkillisen muonaa.
Amin Dusty Dream on löytö, jonka kanssa 15-vuotias kalajokinen Oona Uunila on ensimmäisellä kansallisen tason kaudellaan napannut SM-pronssia, hallimestaruushopeaa ja paikan PM-joukkueessa.
Sokerina pohjalla parivaljakko esiintyy sunnuntaiaamuna Helsinki International Horse Shown poniluokassa.
Kisaaminen samalla areenalla kirkkaimpien tähtien kanssa jännittää. Ratsastajaidolia ponitytöllä ei ole, vaikka haaveena onkin kiivetä huipulle.
"Mutta se vaatii niin paljon työtä, rahaa, aikaa, hevosia ja valmentajia, että matka on pitkä", hän miettii.
Sen sijaan unelmien hevonen löytyy. Sebastian Nummisen Sails Away kisaa sekin HIHS:issä.
Sattuman kauppa
Kevättalvella 2004 Oona Uunila pisti lehteen ilmoituksen.
"Siinä luki, että etsin kilpaponia, valmis ei tarvitse olla, mutta kapasiteettia pitää löytyä kansallisiin luokkiin", ratsastaja muistelee.
Orivedeltä tuli puhelu, jossa tarjottiin ratsastuskoulukäytössä ollutta kymmenvuotiasta risteytysponia, jonka isä on paljon jälkeläisiä jättänyt welsh B-sektion poniori Laeryds Benson ja emä "surkea ravuri" Mira My.
"Siellä odotti huvittavannäköinen viisisenttisessä karvassa oleva turrikka", Uunila muistelee.
Vasta kun epäileväinen ratsastaja nousi selkään, hän uskoi vakuuttelut siitä, että ponilla on pomppua. Kotikentällä tismalleen pikkuponin mittoihin 140 senttiin mahtuva Ami on hypännyt 145 senttiä.
"Ja korkealta", Uunila huomauttaa. "Siinä on luonnetta, jota kisaponissa tarvitaankin. Amille pitää olla vauhtia ja jännitystä, se on ihan niinkuin minä."
Elämänmuutos
Valmentaja Kalle Autio kehuu sekä tyttöä että ponia päättäväisiksi ja taistelutahtoisiksi.
"Ja tyttö on valoisa luonne, joka ei vastoinkäymisistä lannistu. Selästä tippuessa vain naurattaa."
Siirtyminen tuntiponin hommista kisakenttien hulinaan vaati hetken tuijottelua ja totuttelua, mutta yhteistyö alkoi sujua nopeasti.
"Ponin pitääkin olla nopeasti syttyvää sorttia, sillä aika loppuu muuten kesken", valmentaja huomauttaa.
Ratsukolla on edessään vielä yksi yhteinen kausi, jolloin on tarkoitus kiivetä pykälää ylemmäs, 130-senttisiin luokkiin. Sen jälkeen ratsastajalle täytyy löytää hevonen ja ponille uusi ratsastaja.
Hyvä, sopivan ikäinen poni saattaa ennen eläkeikää ehtiä kiikuttaa viisikin ratsastajaa läpi ponikauden. Luopuminen on toisaalta haikeaa, Uunila miettii, mutta jatkon kannalta välttämätöntä.
"Eikä Amia sitäpaitsi raski eläkkeelle vielä laittaa, se tykkää hyppäämisestä niin paljon."