Suomen rakennuskannassa piilee melkoinen aikapommi. Rakennusten kunnossapitoa laiminlyödään koko ajan, mikä on johtamassa siihen, että korjaamiseen joudutaan lähitulevaisuudessa panemaan rahaa paljon enemmän kuin normaali kuluminen vaatisi. Ellei näin tehdä, joudutaan tyytymään entistä huonokuntoisempiin rakennuksiin.
Syntynyttä korjausvelkaa arvioidaan olevan koko Suomessa 30–50 miljardin euron edestä, noin kymmenesosa rakennuskannan arvosta. Velan määrän lasketaan kasvaneen 2000-luvulla kolmen miljardin euron vuosivauhtia. Rakennusten lisäksi velkaa syntyy infrastruktuurissa tie- ja rataverkon sekä yhdyskuntateknisten järjestelmien kunnossapidon laiminlyönneistä.
Aikapommiksi korjausvelan tekee se, että jos näin jatketaan, velka kasvaa koko ajan. Mitä pidemmälle remontteja lykätään, sitä kalliimmaksi kustannukset nousevat.
Oulun kaupunki on tyypillinen esimerkki siitä, mihin rakennusten jatkuvan kunnossapidon laiminlyönti johtaa. Kaupungin kiinteistöistä tehdyn selvityksen mukaan rakennukset vanhenevat 23 miljoonan euron edestä vuodessa, kun korjauksiin käytetään vain 15 miljoonaa euroa.
Kysymys on suuresta ja arvokkaasta omaisuudesta ja siitä, miten sitä kohdellaan. Kaupunki omistaa 546 rakennusta, yhteispinta-alaltaan 780 000 neliömetriä. Rakennusten arvo liikkuu miljardin euron luokassa. Kun selvityksen mukaan kaupungille on kertynyt korjausvelkaa jo 110 miljoonaa euroa, velka asettuu samalle tasolle kuin maassa keskimäärin.
Korjausvelka on kasvussa, sillä kunnossapito laahaa selvästi kulumisen perässä. Arvioiden mukaan seuraavan 15 vuoden aikana Oulussa pitäisi löytää noin 32 miljoonaa euroa vuodessa rahaa kunnostustöihin, jotta vuotuinen kuluminen saataisiin pidetyksi aisoissa. Viime vuosina korjausrahaa on loh-
jennut kuitenkin vain 15:stä 20 miljoonaan euroon vuodessa.
Korjausmäärärahojen vähyys tietää sitä, että rahaa riittää vain pahimpien epäkohtien paikkailemisiin, yleensä sisätila- ja homeongelmien korjaamiseen, mutta ei rakennuskannan jatkuvaan kunnossapitoon.
Pitkän päälle kunnossapidon laiminlyönti tulee tyyriiksi. Rakennukset rappeutuvat ennen aikojaan, eikä niitä kannata korjata. Jatkuvan kunnossapidon laiminlyönnissä tehdään kansantaloudellisesti suuri virhe.
Vaikka tässä taloudellisessa tilanteessa on vaikea vaatia lisää määrärahoja rakennusten kunnostamiseen, korjaaminen olisi silti perusteltua. Korjausvelka pitäisi kyetä saamaan pienemmäksi, muuten se kasvaa kasvamistaan ja iso lasku odottaa tulevia sukupolvia.
Yksi ratkaisumalli tulevien korjausvelkojen ehkäisemiseksi on niin sanotun elinkaarimallin ulottaminen laajenevassa määrin uudisrakentamiseen. Elinkaarimallissa sitoudutaan kantamaan vastuu paitsi itse rakennustöistä myös kunnossapidosta vuosikymmeniksi. Pitkäaikainen vastuu houkuttelisi tekemään laadukasta jälkeä ja pitämään rakennuksesta hyvää huolta.
Pääkirjoitus