Keskustassa tikittänyt poliittinen pommi olikin suutari. Pääministeri Matti Vanhasen ei lopulta tarvinnut tehdä mitään dramaattista osoittaakseen, kuka puoluetta johtaa.
Paljon melua tyhjästä. Noin voi luonnehtia keskustan eduskuntaryhmän tiistain tuuletuskokouksen etukäteislatausta. Presidentinvaalien tulokseen ja pääministeri Matti Vanhasen pehmeään johtamistapaan tyytymättömät keskustan kansanedustajat kuohuivat ja kiehuivat tilaisuuden alla, mutta laskivat kiltisti aseensa illan aikana. Vanhanen rauhoitti kriitikkonsa julkisilla puheenvuoroillaan ja kokouksessa pitämällään poliittisella katsauksella.
Keskustajohtajan ei tarvinnut tai tarvitse tehdä ainoatakaan merkittävää myönnytystä keskustan kansanedustajien tyynnyttelemiseksi ja palauttaakseen horjuneen luottamuksen itseensä. Yhtään ministeriä ei uhrata puolueen ilmeen uudistamiseksi. Vanhanen kieltäytyi vaaditusta ministerisalkkujen kierrätyksestä päättäväisesti, ja ryhmä tyytyi siihen.
Jo nyt voi sanoa, että presidentinvaaleissa siipeensä saanut Vanhanen voi lähteä levollisin mielin neuvotteluihin hallituksensa budjettikehyksistä ensi kuun lopulla ja Oulun puoluekokoukseen kesäkuussa. Kriisi eduskuntaryhmässä on rauhoitettu ainakin toistaiseksi, ja vaikka tyytymättömyyttä ilmenee yhä, vakavasti otettavaa vastaehdokasta hänelle tuskin löytyy.
Etsintä jatkuu silti, eikä ministeriratkaisukaan tyydytä kaikkia. Esimerkiksi kansanedustaja Kyösti Karjula esittää tänään Kalevassa, että keskustan varapuheenjohtaja Paula Lehtomäki vapautettaisiin ministeritehtävästään ja asetettaisiin vetämään keskustan eduskuntavaalikampanjaa.
Suomen kannalta johtavan hallituspuolueen eduskuntaryhmän paluu normaaliin päiväjärjestykseen on tärkeää. Hallitusta odottaa muutama suuri päätös ennen heinäkuussa alkavaa Suomen EU-puheenjohtajakautta, joka naulaa tärkeimpien ministerien aikataulut kiinni puoleksi vuodeksi. Hallituksen on pystyttävä päättämään sitä ennen muun muassa ensi vuoden talousarvion kehyksistä, keskustaa hiertävistä maatalouden kansallisista tukirahoista sekä kuntauudistusta koskevasta puitelaista.
Mitään noista asioista ei voi lähestyä yhden puolueen sisäisen kuohunnan pohjalta, ei edes maatalouspolitiikkaa. Keskustalaiset arvioivat, että Vanhasen huono tulos presidentinvaaleissa johtui osaltaan Euroopan unionin laajenemisesta aiheutuneista maataloustukien leikkauksista. Jos siinä on siteeksikään totta, keskustan kansanedustajien on syytä katsoa peiliin. Heiltä on jäänyt kertomatta kentällä, ettei presidentinvaaleilla ollut mitään tekemistä EU:n maatalouspolitiikan kanssa eikä Suomen presidentti voi vaikuttaa valtaoikeuksillaan maatalouspolitiikkaan.
Keskusta on kokenut Vanhasen kaudella kolme vaalitappiota peräkkäin. Neljännen uhka ensi vuoden eduskuntavaaleissa kalvaa monien keskustan kansanedustajan mieliä. Heidän on kuitenkin vaikea kritisoida kovin asiaperustein Vanhasta, jonka ansiot pääministerinä tunnustetaan puolueessa yleisesti. Keskustassa ei tunneta muutenkaan erityistä tyytymättömyyttä punamultahallituksen työhön, vaan joihinkin politiikan osa-alueisiin.
Kritiikiltä vei pohjaa pois myös Vanhasen tueksi teetetty mielipidemittaus, joka osoitti hänen olevan suosituin pääministeriehdokas. Se esiteltiin vasta tuuletuskokouksen päätteeksi, joten se ei ehtinyt vaikuttaa ryhmän arvioihin. Keskustaryhmä tyytyi siihen, että puoluetta johtaa harmaa pääministeri, joka ei lyö nyrkkiä pöytään.