Viime päivien uutisten perusteella on vain ajan kysymys, milloin Yhdysvallat, Britannia ja Ranska toteuttavat uhkauksensa pommi-iskusta Syyriaan.
Puheet rajoitetusta sotilaallisesta operaatiosta ovat kiihtyneet sitä mukaan, kun on käynyt selväksi, että Syyrian sisällissodassa on käytetty kemiallisia aseita; joukkotuhoasetta, jonka käytön maailman valtioiden suuri enemmistö tuomitsee. Syyria on yksi harvoista valtioista, joka on jättäytynyt kemiallisten aseiden kieltosopimuksen ulkopuolelle.
Muiden maiden sotilaallinen täsmäisku Syyriaan olisi perusteltavissa, jos on aihetta olettaa sen johtavan yli kaksi vuotta kestäneen sisällissodan loppumiseen. Kukaan sen paremmin sotilas- kuin poliittisista asiantuntijoista ei kuitenkaan usko, että näin tapahtuisi.
Syyrian pommittamisella voidaan pelotella presidentti Bashar al-Assadin hallintoa, mutta sisällissodan ratkaisijaksi siitä ei ole. Sekä Assadin hallintoa tukevien joukkojen että sitä vastustavien kapinallisten voima on niin suuri, että kumpikin osapuoli kykenee pitkään sotaan. Eikä siihen siksi ole näköpiirissä sotilaallista ratkaisua.
Niin kauhistuttavaa tuhoa kuin Syyrian sisällissota saa aikaan, kylmä tosiasia on, ettei se ole lopetettavissa ulkopuolisten sotilaallisella puuttumisella. Esimerkkejä epäonnistuneista ulkopuolisista väliintuloista löytyy läheltä: Irakista ja Afganistanista.
Toivottavasti viimeistään siinä vaiheessa, kun ulkopuoliset voimat iskevät Syyriaan, ne tietävät myös miten siltä tieltä palataan takaisin. Vaara on, että käy juuri niin kuin Irakissa ja Afganistanissa, että sotaan joudutaan sitoutumaan vuosiksi, eikä ongelma ratkea sittenkään.