Yhden mielestä kodin komistuksia, hohtavia ja silmää hiveleviä ylpeyden aiheita. Toisen arvion mukaan epäkäytännöllisiä ja arvottomia pölynkerääjiä, jotka vievät turhaa tilaa.
Urheilukisoissa palkinnoksi jaettavat pokaalit ja pytyt ovat molempia - riippuu siitä, miltä kantilta asiaa katsoo.
Pari asiaa on kuitenkin varmaa. Pokaalit ovat hankintahinnaltaan edullisia ja etenkin nuorten urheilijoiden arvostamia, eivätkä ne ole häipymässä yhtään minnekään: pokaaleilla palkitaan edelleenkin, vaikka niiden tilalle toivotaan myös raha- ja esinepalkintoja.
Pokaalista luopuminen on epätodennäköistä jo senkin vuoksi, että pokaalikauppa on melkoista bisnestä kymmenissä alalle erikoistuneissa yrityksissä ja kulta-alan liikkeissä. Pokaalit ovat lähes kokonaan tuontitavaraa, koska tuotanto kotimaassa on loppunut lähes täysin.
Pokaalin mielekkyys palkintona on kyseenalainen, mutta sen tilalle ei ole tullut todellista vaihtoehtoa, jossa muistoesine yhdistyisi käyttötavaraan. Pokaalin arvostus on saajasta riippuen hyvin vaihtelevaa. Yksi arvostaa kiiltävää pokaalia, kun toinen ottaisi palkinnoksi sen sijasta mieluimmin käyttöesineitä.
Tosin käyttöesineistäkin saattaa tulla päänvaiva, jos samanlaisia kapineita saa runsaasti. Käyttöesineet ovat kuitenkin lahjoitettavissa muille, mutta henkilökohtaisesta suorituksesta saaduissa pokaaleissa ei ole arvoa perintönäkään.
Urheilijalle voi vuosikymmeniä kestäneen kilpailu-uran aikana kertyä valtava pokaaliarsenaali, enimmillään jopa satoja kappaleita. Kun asunnon tilat eivät riitä, palkintoja viedään varastoon, lahjoitetaan seuralle tai kuskataan tylysti kaatopaikalle.
Kirpputorilla pokaaleita on myyty kukkamaljakoksi ja pilkkien raaka-aineeksi. Sellaisessa käytössä pokaalin säihke ja koristeellisuuskaan ei ole niin ärsyttävää, jollaiseksi se voi muodostua kodissa, jos sitä näkee joka puolella, paljon ja jatkuvasti.
Laatta irti
ja kiertoon
Rovaniemeläiselle Pauli Piippolalle on vuosikymmenten varrella kertynyt pokaaleja moottorikelkka- ja motocross-kisoista paljon " yli oman tarpeen". Moottorikelkkailun Euroopan mestari ja motocrossin Suomen mestari on tyhjentänyt omakotitaloaan pokaaleista antamalla niitä kiertoon Rovaniemen Moottorikerholle ja työpaikalleen moottorikelkkatehtaalle. Pokaalien kierron mahdollistaa nykyinen kaiverrustapa, sillä jalustaan liimalla kiinnitetty laatta voidaan kätevästi irrottaa uuden tieltä.
Lisälahjoituksiin Piippolaa kannustaa Tiina-vaimo, joka sanoo kokeneensa miehensä palkintopokaalit enemmänkin murheena kuin ilona. Esinepalkintoja kuten kelloja, televisioita, astioita ja patsaita perheessä on otettu toki mielellään vastaan ja niillä on käyttöäkin.
Perheen asumattomaksi jääneessä huoneessa pokaaleja on vielä useita kymmeniä.
"Eivät ne enää tunnu miltään, sillä paljossa arvo laskee", sanoo Piippola.
Piippolan mielestä pokaalissa on hyväkin puolensa: sen kaiverruksesta voi vuosikymmenien jälkeenkin tarkistaa kilpailupaikan, ajan ja sijoituksen. Kiertopalkinnoista näkee myös alan historiaa. Piippola sanoo yllättyneensä lukiessaan niistä kuljettajien nimiä aikain takaa.
Koko aktiivi-ikänsä myös maratonia juosseella rovaniemeläisellä Olavi Peuralla palkintokaappi on täynnä pokaaleja ja pystejä. Miehelle kelpasi maallisempikin hyvä.
"Antaisivat mieluimmin vaikka pakan kahvia."
Peuran mielestä nuorten sarjan palkintona pokaali on kannustava ja motivoiva, mutta aikuisten sarjassa voitaisiin antaa enemmän esinepalkintoja. Niitäkin Peura on saanut yli oman tarpeen. Olohuoneen seinällä raksuttaa kymmenkunta kelloa. Peuran lähisukulaiset ovat saaneet lahjaksi astioita, ja pieniä kodinkoneita on vielä avaamattomina pakkauksissa.
Isompia ja arvokkaampia
Maailmalla mainetta niittäneiden urheilijasisarusten Pirjo ja Hannu Mannisen kodissa Saarenkylässä pokaaleja on satoja. Urheilijoiden isä Jorma Manninen kertoi, ettei niitä enää anneta palkinnoksi siinä määrin kuin aikaisemmin.
"Nyt ne ovat isompikokoisia ja ehkä arvokkaampia. Vitriinikaapit ovat jo niin täynnä pokaaleja ja pyttyjä, ettei uusimmille ole ollut enää löytynyt niiden arvon mukaista paikkaa", Manninen sanoo.
Hänenkin mielestä pokaalit tulisi säilyttää juniorisarjan palkintoina.
"Niitä tavoitellaan varmasti yhtä innokkaasti, kun minunkin lapseni aikoinaan tavoittelivat."
Mannisen perheeseen maailman huipulta tuodut pokaalit ovat kulloistakin tapahtumaa varten suunniteltuja arvokkaita ja haluttuja taide-esineitä. Koska niiden lisäksi palkintoina jaetaan tarpeetontakin tavaraa, rahapalkinto saattaisi Mannisen mielestä olla urheilijan kannalta paras palkintovaihtoehto.