Ansarin rakenne voi ensin hämätä lukijaa, sillä siinä ei ole tavanomaista vuoropuhelua. Kaikki tapahtuu ja siilautuu postivirkailija Antero Kivekkään mielessä.
-- Kirjassa monologi (yksinpuhelu) ja todellisuuden polyfonia (moniäänisyys) taistelevat keskenään, Sanna Ravi aprikoi.
Dialogittomuuden tavoitteena ei ole hämätä tai sekoittaa, vaan kommunikoida lukijan kanssa. -- Ja kun itse pysyn mukana tekstissäni, niin kyllä pysyy lukijakin.
Kirjoittajana Ravi on omien sanojensa mukaan hioja.
-- Lauseen pitää olla minun mielestäni täydellinen. En tiedä tuleeko siitä täydellistä, mutta tapani kirjoittaa on se, että hion kokonaisuutta. Ei vain lauseen tasolla, vaan myös niin, että lause sopii seuraavaan kappaleeseen. Se on hidas tapa työskennellä, Ravi kuvailee. Romaanin aihe on monen vuoden kypsyttelyn tulos. Lopullinen sysäys oli akateemikko Eino Jutikkalan vuonna 1944 kirjoittama kronikka Valtion tiedoituslaitoksesta. Jutikkalankin kirjassa tuli Ravin mukaan esille ristiriita todellisuuden ja idealismin välillä. -- Aloin kuvitella, kuinka mielialatarkkailun asiamiehet ovat aikanaan yrittäneet salaisesti tiedustella naapureidensa mielipiteitä vaikkapa Englannin tilanteesta, ja naapuri onkin kiinnostunut lehmistä. Se herätti mielikuvia, Ravi hymähtää.
Tämä herätti puolestaan henkiin postivirkailija Antero Kivekkään.
Sanna Ravi (s. 1964) on toiminut mm. toimittajana, teatterikriitikkona ja suomen kielen opettajana. Tällä haavaa hän opettaa suomea maahanmuuttajalapsille Tampereen Tesomalla.