Pyhäjärvi Sukupolvien jana etenee. Kun eräät viittaavat isovanhempiinsa, Riitta Vainio, 67, käyttää samarakenteista englanninkielistä ilmaisua oppilaan oppilaistaan. Ilmaisurakenteellahan viitataan suureen, vankkaan, viisaaseen, häneen johon voi tukeutua.
Suomalaisen modernin tanssin 1960-luvun laineet nostattanut Vainio hurmasi reilut vuosi sitten Oulussa kantaesitetyllä Väijyvä voima laulaa yleisön nyt myös Täydenkuun Tansseissa.
Polvileikkauksesta on aikaa kuukausi. Tarkalleen sanottuna; kyllähän se vaivasi. Sen kyllä aisti. Ja esiintyessään Vainio imartelee yleisöä. Teoksen konsepti on kuitenkin vastaansanomaton joka piirteeltään.
Vainiolle luotu kuuluu tanssija-koreografi Ulla Koiviston (s.1950) Tunnetanssi-sarjaan, joka on vienyt viimeisen vuosikymmenen hänen elämästään. Sarjasta valmistui kuudes ja toistaiseksi viimeinen suomalaisosa keväällä.
Jatkoa on tekeillä ulkomailla. Kaavailussa on, että sarjan seitsemäs saisi kaikesta huolimatta ensi-iltansa Suomessa, paikka olisi Parker-teatteri Turussa. Koivisto on kaivellut englantilaisen uuden ilmaisun "papittaren", Mary Prestidgen kanssa hänen elämäänsä. Kahdeksas "uhri" on Sara Rudner.
Vainion tanssit eivät ole suinkaan tulleet tanssituiksi näin vain väijyen. Tanssinohjaajien koulutus Joensuussa on kiinnittänyt partneriuden Jari Karttuseen, "kolmaskin pyörä" kokoonpanolla on.
Nyt olisi tarvittu vaikka tekstityslaitetta
Kun tänään mailleen vuodeksi painuva Täysikuu on pyrkinyt laventamaan sanansäilänsä viuhumista pelkistä teoskeskusteluista, taiteilijaesittelyihin ja eritoten runsas parikymmenpäiselle ulkomaisten vieras- ja toimittajajoukolle tarkoitettuihin erikoisluentoihin, niin olisipa suonut että oululainen yhteistyötuotos Isadora! olisi saanut edes paperilla lyhyen tiivistelmän tekstiosuuksistaan käännöksinä.
Ei-suomenkielinen yleisö halusi enimmiltään livistää väliajalta tämän tekstiongelmankin vuoksi. Sääli, heiltä jäi näkemättä näytöksen jälkiosa eli Vainion mainio.
Isadora! on sen verran puhelias näyttämöteos ja toteutukseltaan sen verran viimeistelemättömän, että kaikki lisäsidokset kohti yleisöä olisivat tervetullutta.
Teatteri Aikatasanko on jo itsekin heittänyt ilmaan mahdollisuuden työstää vähemmän puheliaan Isadora!2:n. Aikatasangon perustajat ovat viidenkympin rajapyykin kaupunginteatterilaisia Oulusta. Koreografiallaan JoJon - Oulun Tanssin Keskuksen taiteellinen johtaja Maria Littow puolestaan tavoittaa merkityksellisimmin Isadoran lapsuuteen liittyvän vaiheen.
Olemassa oleva Isadora! matkaa Petroskoihin elokuun loppupuolella, osana Oulun, Kajaanin ja Joensuun teattereiden rajan yli ulottuvaa yhteistyötä.
Pieni tanssimatto kaupan ovella
Ei osunut reaaliajassa kohdalle pieni tanssimatto, jota Täydenkuun Tanssien joensuulainen residenssitaiteilijakaksikko muun muassa on käyttänyt kiihokkeena kokemuskommunikointiin tanssista pyhjärvisten ja muiden paikalle osuneiden kanssa.
Joensuulaiset Pia Lindy ja Sini Haapalinna edustavat tanssijapolvijatkumossa rypästä, jolle eritoten sosiaalinen kanssakäyminen yli tanssin rajojen on tekemisen perusta. Vanhainkoti ja dementiaosasto eivät olleet hätiköidysti valittuja täysikuupaikkoja.
Haapalinnan videokamerallaan tallentama ehti onneksi festivaaliklubilla kertoa muun muassa sen, että pieni tanssimatto on menestys! Kauppakassit heiluivat. Usalainen Klein-spesialisti Barbara Mahlerkin tälläytyi varta vasten tiiraamaan vinosti klubiravintolan seinään: Hän itse nimittäin antautui kaupan ovella hetkiseksi, jalkojen alla puolisen neliömetriä "areenaa". Näet liian suuret vaateet syövät teot!
Elämän matkalaukusta kaivettua
Viime kesänä Barbara Mahler yritti takoa katsojatuntoihin vakoa syyskuun 11. 2001 liittyen. Vetimet olivat silloin valkoiset. Nyt hän kulki mustissaan. Kolmikooste oli hänenkin esittämänsä rakenne.
Yleisökeskustelussa se taisi olla nimenomaan tanssija-koreografi Arja Tiili, joka sanoi kiinnittäneensä erityisesti huomiota kontrastiin: Se rakentuu Mahlerin maskuliinisesta kielivästä fyysisyydestä ja feminiinisyyttä korostaneesta puvustuksesta.
Syvemmittä psykologioitta Borderline (Rajatila) on tavanomaista galleria-tavaraa. Siisti video, siistit kohtausleikkaukset, asentoja. Pitää pitkät tovit keskittyä ennen kuin kokijana kasvaa vastaanottajaksi.
Sen sijaan Jaana Klevering & Eija Kankaanranta puhkaisivat välimatkan yleisöön. Julia Kristevalla ja tshekkiläisen Stepan Rakin kanteleelle sovitetulla nykymusiikilla operoiva soolo tai siis oikeammin duetto on kontakti- ja tunnehakua.
Kankaanrannan ja Kleveringin Kannattele! on kulkemassa kohti teoksen toista osaa, ryhmäteosta ja sitä ajankohtaa jota nimitetään varsinaisesti ensi-illaksi (Zodiak, Helsinki syyskuu).
Jaana Kleveringin "matkalaukussa" soolo kulkee toistaiseksi "vakiotavarana", sillä ei ole alkua, eikä määränpäätä, se on matkalla. Arki on hänen kumpuamisalustansa.
Kannattele!-teoksen toisen osan muodostavassa ryhmäjutussa tulee tanssimaan muun muassa Täydenkuun taiteellinen johtaja Pirjo Yli-Maunula.
Vientimarkkinat tuontimarkkinoiksi
Arjesta, reaalimaailmasta ei sen sijaan ole aineksiksi Travalle. Trava on suomalais-puolalainen berliiniläisen Barbara Friedrich Tanzbüroon manageroinnille antautunut ryhmä.
Hyvällä onnella käy niin, että tulevana marraskuuna ainakin Vaasa-kuninkaista potkua saanut Travan Not Time to Wasa syö Vaasa-näkkileipää ensin Tampereella ja sitten Oulussa.
Friedrich ynnä Travan suomalaispuolisko Heidi Nukari (s. 1972) ovat olleet nimittäin kumpainenkin oman innostuksensa pohjalta tähyilemässä suomalaista nykytanssimaisemaa Pyhäjärvellä.
"On mennyt kymmenisen vuotta, ettei ole ollut tilaisuutta, eikä riittänyt aikaa huolehtia suhteita tänne päin. Ensin olin neljä vuotta Amsterdamissa koulussa ja sitten siirryin Berliiniin 1997. Tapasin varsovalaisen Annan (Jankowska) seuraavana keväänä ja sitten syntyi Trava. Nyt on jo sellainen tilanne, että on hyvä solmia uudelleen suhteita Suomeenkin."
Trava (ruoho) tykkää yllättää ja olla kaikkiruokainen, koreografiat, musiikit, valot... Esimerkiksi Suomi-instituutin yllytyksestä syntyy ensi syksyksi Esseniin tango-ilta kahden suomalaismuusikon kanssa. Musiikkirockshow'ta tuli jo kokeilluksi.