Ouluun suunniteltu uusi suuri, koko Pohjois-Suomen jätteenkäsittelyyn vaikuttava jätteenpolttolaitos on toistaiseksi herättänyt ihmeen vähän yleistä keskustelua. Asian voi kuitenkin olettaa muuttuvan, kun konkreettiset päätökset esimerkiksi laitoksen sijoituspaikasta lähestyvät.
Parhaillaan meneillään oleva ympäristövaikutusten arvioimismenettely antaa valmistuttuaan entistä paremman pohjan muodostaa käsitystä siitä, mistä oikein on kyse ja mitä jätteenpolttolaitos saa aikaan. Sinänsä polttaminen on järkevä tapa päästä eroon sekajätteestä, jota ei muuten voisi hyödyntää, ja tuloksena saataisiin sekä sähköä että lämpöä. Toisessa vaakakupissa on muun muassa se, onko jätettä järkevää kuljettaa satojen kilometrien päästä.
Jos jätteenpolttolaitos arvioidaan kokonaisuudessaan perustelluksi niin ympäristön kuin talouden kannalta, edessä on vaikea ratkaisu siitä, mihin laitos oikein rakennetaan. Oulussa perusvaihtoehtoja on toistaiseksi kaksi: Kemiran tehdasalue ja Ruskon kaatopaikka. Kemiran alueelle jäähdytysvesi voitaisiin ottaa Oulujoesta, mutta Pyykösjärven käyttö tähän tarkoitukseen Ruskossa pitäisi kokonaan sulkea pois vaihtoehdoista.
Molempien alueiden yhteinen suuri ongelma kuitenkin on, että ne sijaitsevat loppujen lopuksi varsin lähellä kasvavan Oulun asutusta. Kaupungissa riittää vanhastaan esimerkkejä - Nuottasaari, Toppila, Kemira - siitä, kuinka joskus sivummalla aloitettu teollinen toiminta onkin muuttunut kuin erilliseksi taskuksi keskelle kaupunkirakennetta.
Vaikka Kemiran ja Ruskon alueet tuskin koskaan asuinkäyttöön päätyvät, jätteenpolttolaitos muuttaisi lisää niiden luonnetta. Laitoksen vaikutuspiirissä on myös monia kasvavia kaupunginosia. Jos laitos toimii normaalisti, sen olemassaoloa tuskin huomataan, mutta mahdollisissa häiriötilanteissa asia saattaa olla toisin. Lisäksi raskas liikenne lisääntyy suuresti, sekä muilta kaatopaikoilta että Taskilan jätevedenpuhdistamolta, jos sen lietettä ryhdytään myös polttamaan.
Sen vuoksi polttolaitoksen sijoituspäätöstä onkin syytä harkita vielä perusteellisesti. Onko olemassa mitään vielä kauempana varsinaisesta kaupunkirakenteesta sijaitsevaa vaihtoehtoa? Selvää on, että jätteenpoltossa syntyvän lämmön hyödyntäminen rajoittaa mahdollisia etäisyyksiä, mutta kyse on Oulussa vuosikymmenten päähän ulottuvasta hyvin kauaskantoisesta päätöksestä.
Jos lopulta kuitenkin Kemiran tai Ruskon alueisiin päädytään, ratkaisuun on oltava kestävät perusteet ja kiistattomat näytöt ympäristö- ja liikennehaittojen vähäisyydestä. Toistaiseksi niitä ei ole.
paakirjoitus@kaleva.fi